Blogi

12.06.2019
NÄIN EI OLE, VAIKKA SILTÄ NÄYTTÄÄ

08.05.2019
Tilastoista huolimatta

20.03.2019
Tulevaisuus ei synny itsestään – se on tehtävä

01.03.2019
Pitääkö olla huolissaan?

05.02.2019
Kevan kissa pöydälle

10.01.2019
Aitoa valinnanvapautta myös erikoissairaanhoitoon

20.12.2018
Älä murehdi sotea, vaan toimi

13.12.2018
Hajatelmia susirajalta: Miten turvataan terveydenhoito kaikkialle ja kaikille Suomessa?

20.11.2018
Kärpästen surinaa

13.11.2018
Sote maaliin yhdessä

18.10.2018
Asiakas keskiöön – prosessit kuntoon

05.10.2018
Yksityiset sote-yritykset tekevät, mitä tilataan

13.09.2018
Lähes hyödyntämätön mahdollisuus

15.08.2018
Terveyden edistäminen sote-valmistelun agendalle

10.08.2018
Paluuta entiseen ei ole

06.07.2018
Valinnanvapauslaki tärkeä osa sote-uudistusta

29.06.2018
Sote-uudistus siirtyy vuodella – pettymys vai ei?

20.06.2018
Yksilö keskiöön

17.05.2018
Kansalaista kiinnostavat palvelut – eivät organisaatiot

30.04.2018
Ammattilaiset hämmentävät

20.04.2018
Mitä tapahtuu, jos sote kaatuu?

06.04.2018
Sote vastaa haasteisiin

22.03.2018
Soten taloustavoite saavutettavissa

16.03.2018
Tavoite vai keino?

28.02.2018
Sosiaalityöntekijät kissanpoikia pesemään?

21.02.2018
Soteen helppo käyttöliittymä

13.02.2018
Järjestäjän vaativa rooli

30.01.2018
Maakunnat ratkaisijan roolissa

19.01.2018
Hoitotakuu kannustimena

09.01.2018
Kolmen miljardin euron sote-unelma?

29.12.2017
Tehdään on naapuria parempi sote

27.12.2017
Uskallus – sitä tarvitaan

15.12.2017
Uudistuminen on välttämätöntä

01.09.2017
Palvelusetelit laajasti käyttöön

27.04.2017
Liian laaja sote-keskus vaarantaa lähipalvelut

22.03.2017
Päälinjat selvillä − yksityiskohtia hiotaan

08.03.2017
Neuvoa ja palveluita − ei hallintohimmeleitä

13.02.2017
Sotessa tavoitteet ja keinot sekaisin

08.02.2017
Kritiikin asemesta ratkaisuja

30.12.2016
Yritykset eivät pääse ”kuorimaan kerman päältä”

17.12.2016
Valinnanvapaus syrjäseuduilla lisääntyy

08.12.2016
Uusi sote tehdään ihmistä varten

05.12.2016
Vääriä väitteitä sotesta

05.10.2016
Verotusoikeus itsehallinnon mittarina?

02.09.2016
Valinnanvapaus on soten hunajapurkki

08.06.2016
Kilpailun ratkaisee laatu

23.04.2016
Vain yhtiöt markkinoille

04.04.2016
Jäikö kansalainen aluejaon jalkoihin

23.03.2016
Vapaus valita on kohta täällä

17.03.2016
On päätösten aika

25.02.2016
Yrittäjiltä hyvä pohjaesitys

18.02.2016
Asiakasmaksut keino parantaa saatavuutta

05.02.2016
Kiinteistöt vai ihmiset?

13.11.2015
Rakennetaan suomalainen sote-ekosysteemi

09.11.2015
Lisää valtaa asiakkaille

05.11.2015
Päätöntä leikkaamista – innovaatio romutetaan

23.09.2015
Sipilän hallitus, tehdäänkö vaihtokaupat?

28.08.2015
Sava-korvausten alasajo käynnistynyt?

25.06.2015
Parempaan aikaan asiakasta kuunnellen

26.04.2015
Miljardipanos sokkona?

16.04.2015
Työterveyshuolto mallina

10.04.2015
Vaikuttavuusarviot ennen päätöksiä

21.02.2015
Ei hosumalla, vaan harkiten

29.12.2014
Liikelaitokset välttävät veroja – veroprosentti pyöreä nolla

19.11.2014
Eivätkö kunnat noudata lakia?

26.05.2014
Kuntaliitto haluaa betonoida sote-palvelut julkiselle sektorille!

14.10.2013
Jotain hyvää, jotain kyseenalaista?

10.09.2013
Kilpailu tehostamaan palvelutuotantoa

14.05.2013
Ylikunnalliset tehtävät yhteen?

18.04.2012
Asiakkaille lisää maksettavaa

NÄIN EI OLE, VAIKKA SILTÄ NÄYTTÄÄ

12.06.2019

Sanotaan, että näin on, jos siltä näyttää. Palveluseteleistä puhuttaessa sanonta ei terveyspalveluiden osalta pidä paikkaansa.

Noin 80 prosenttia kunnista käyttää tai on käyttänyt palveluseteleitä, mutta terveyspalveluissa niitä on käytetty erittäin vähän. Kokemukset palveluseteleiden hyödyntämisestä ovat olleet hyviä, kerrotaan. Nyt asiaa on jo tutkittukin ja STM:n raportin mukaan tulokset ovat oikeasti hyviä. Kansalaiset ovat tyytyväisiä. Palveluiden saatavuus on parantunut. Se on parantunut myös terveyskeskuksissa, sillä palvelusetelikokeilut ovat saaneet myös julkisen sektorin toimijat kehittämään omaa toimintaansa.

Valtaosa kunnista käyttää palveluseteleitä ja kokemukset ovat hyviä. Tilanteen pitäisi siis olla todella hyvä, mutta terveyspalveluissa se ei sitä ole. Se vain näyttää siltä. Kun katsotaan palveluseteleihin käytettyä rahamäärää, se on vain promille julkisen terveydenhuollon kokonaismenoista. Siis yksi tuhannesosa – se on todella vähän!

Raportoitujen hyvien tulosten perusteella luulisi, että palveluseteleihin panostettaisiin tuntuvasti nykyistä enemmän. Kun näin ei ole, on pakko kysyä, miksi. Eikö tuloksiin uskota? Eikö ymmärretä? Eikö haluta, ja jos ei niin miksi? Laki palveluseteleistä on ollut voimassa jo kymmenen vuotta. Ei siis tarvitsisi odotella mitään uutta lainsäädäntöä tai sote-järjestelmää.

Toki palveluseteleiden käytössä on ongelmiakin ja ne toivottavasti ratkaistaan uudessa sote-valmistelussa. Ongelmat liittyvät erityisesti yhdenvertaisuuteen. Jokainen kunta käyttää palveluseteleitä omalla tavallaan, jolloin se, mitä palveluita kansalainen setelillä saa ja minkä suuruisella omavastuuosuudella, vaihtelee sen mukaan, missä sattuu asumaan.

Terveyspalveluita tuottavien yritysten kannalta ongelmia on ollut seteleiden arvon määrittämisessä. Arvon pitäisi olla sellaisella tasolla, että yrittäjän kannattaa tuottaa palveluita. Usein ollaan kannattavuuden rajoilla tai sen alla. Tämä puolestaan tarkoittaa, että palveluntuottajia ei saada tarpeeksi.

Palveluseteli olisi tehokas tapa purkaa hoitojonoja. Siitä pitäisi tehdä subjektiivinen oikeus siten, että palveluiden järjestäjällä on velvollisuus tarjota seteliä tilanteessa, jossa joko jo on jonoja tai on uhka, että jonoja muodostuu ja kansalaisen hoitoon pääsy on vaarassa venyä.

Ismo Partanen
@ismo_partanen