Blogi

13.09.2018
Lähes hyödyntämätön mahdollisuus

15.08.2018
Terveyden edistäminen sote-valmistelun agendalle

10.08.2018
Paluuta entiseen ei ole

06.07.2018
Valinnanvapauslaki tärkeä osa sote-uudistusta

29.06.2018
Sote-uudistus siirtyy vuodella – pettymys vai ei?

20.06.2018
Yksilö keskiöön

17.05.2018
Kansalaista kiinnostavat palvelut – eivät organisaatiot

30.04.2018
Ammattilaiset hämmentävät

20.04.2018
Mitä tapahtuu, jos sote kaatuu?

06.04.2018
Sote vastaa haasteisiin

22.03.2018
Soten taloustavoite saavutettavissa

16.03.2018
Tavoite vai keino?

28.02.2018
Sosiaalityöntekijät kissanpoikia pesemään?

21.02.2018
Soteen helppo käyttöliittymä

13.02.2018
Järjestäjän vaativa rooli

30.01.2018
Maakunnat ratkaisijan roolissa

19.01.2018
Hoitotakuu kannustimena

09.01.2018
Kolmen miljardin euron sote-unelma?

29.12.2017
Tehdään on naapuria parempi sote

27.12.2017
Uskallus – sitä tarvitaan

15.12.2017
Uudistuminen on välttämätöntä

01.09.2017
Palvelusetelit laajasti käyttöön

27.04.2017
Liian laaja sote-keskus vaarantaa lähipalvelut

22.03.2017
Päälinjat selvillä − yksityiskohtia hiotaan

08.03.2017
Neuvoa ja palveluita − ei hallintohimmeleitä

13.02.2017
Sotessa tavoitteet ja keinot sekaisin

08.02.2017
Kritiikin asemesta ratkaisuja

30.12.2016
Yritykset eivät pääse ”kuorimaan kerman päältä”

17.12.2016
Valinnanvapaus syrjäseuduilla lisääntyy

08.12.2016
Uusi sote tehdään ihmistä varten

05.12.2016
Vääriä väitteitä sotesta

05.10.2016
Verotusoikeus itsehallinnon mittarina?

02.09.2016
Valinnanvapaus on soten hunajapurkki

08.06.2016
Kilpailun ratkaisee laatu

23.04.2016
Vain yhtiöt markkinoille

04.04.2016
Jäikö kansalainen aluejaon jalkoihin

23.03.2016
Vapaus valita on kohta täällä

17.03.2016
On päätösten aika

25.02.2016
Yrittäjiltä hyvä pohjaesitys

18.02.2016
Asiakasmaksut keino parantaa saatavuutta

05.02.2016
Kiinteistöt vai ihmiset?

13.11.2015
Rakennetaan suomalainen sote-ekosysteemi

09.11.2015
Lisää valtaa asiakkaille

05.11.2015
Päätöntä leikkaamista – innovaatio romutetaan

23.09.2015
Sipilän hallitus, tehdäänkö vaihtokaupat?

28.08.2015
Sava-korvausten alasajo käynnistynyt?

25.06.2015
Parempaan aikaan asiakasta kuunnellen

26.04.2015
Miljardipanos sokkona?

16.04.2015
Työterveyshuolto mallina

10.04.2015
Vaikuttavuusarviot ennen päätöksiä

21.02.2015
Ei hosumalla, vaan harkiten

29.12.2014
Liikelaitokset välttävät veroja – veroprosentti pyöreä nolla

19.11.2014
Eivätkö kunnat noudata lakia?

26.05.2014
Kuntaliitto haluaa betonoida sote-palvelut julkiselle sektorille!

14.10.2013
Jotain hyvää, jotain kyseenalaista?

10.09.2013
Kilpailu tehostamaan palvelutuotantoa

14.05.2013
Ylikunnalliset tehtävät yhteen?

18.04.2012
Asiakkaille lisää maksettavaa

Lähes hyödyntämätön mahdollisuus

13.09.2018

Yksityisillä yrityksillä ja järjestöillä on hyvät edellytykset toimia nykyistä laajemmin sote-palveluiden tuottajina. Nykyinen lainsäädäntö antaa kunnille monia työvälineitä palvelutuotannon tehokkuuden parantamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi ostopalvelut, palveluseteli sekä kunnan ja yksityisten toimijoiden yhteisyritykset. Yksityisen ja julkisen yhteistyö koituu aina asiakkaan ja veronmaksajan eduksi.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu on kunnilla. Tämä ei tarkoita sitä, että kuntien on itse tuotettava palvelut. Päinvastoin, kuntien ydintehtävänä ei ole palveluiden tuottaminen vaan kunnan elinvoiman ja kuntalaisten hyvinvoinnin varmistaminen.

Järjestäjän vastuu ja tehtävien monipuolisuus korostuvat sosiaali- ja terveydenhuollossa. Palveluiden laadun lisäksi kunnan tulee huolehtia palveluiden tasavertaisesta saatavuudesta, rahoituksen riittävyydestä ja palveluntuottajien tasapuolisesta kohtelusta. Viranomaistehtävät, tuottajien hyväksymiskriteerien asettaminen ja toiminnan valvonta ovat myös järjestäjän vastuulla.

Kahden hatun päässä pitäminen on mahdotonta. Siksi palveluiden järjestäjän on oltava tuottajista riippumaton. Kun järjestäjätahon koko on riittävä, on taloudellisen vastuun kantaminen turvatumpaa kuin pieniin yksiköihin hajautetussa järjestelmässä. 

Olemassa olevat resurssit hyötykäyttöön

Yksityiset tuottavat sote-palveluita noin neljällä miljardilla eurolla. Tämä tuotanto on välttämätön osa palvelujärjestelmää. Yritysten ja järjestöjen palveluvalikoima on monipuolinen, se kattaa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueet. Joissakin palveluissa yksityisen sektorin osuus on muutamien prosenttien luokkaa ja joissakin on kyse yli 50 prosentin markkinaosuuksista, kuten esimerkiksi vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa, lastensuojelussa sekä työterveyshuollossa. 

Sotea ei kannata odottaa kädet ristissä

Vaikka maakunta- ja sote-uudistuksen tavoitteet ovat hyviä, on uudistuksen käytäntöön saaminen odotuttanut itseään. Kunnissa ja palvelutuotannossa on odotusaika koettu epävarmuutta ja kustannuksia lisäävänä. Suomalaisen Työn Liiton tuoreen selvityksen mukaan kuntapäättäjät pelkäävät vaikutusmahdollisuuksiensa pienenevän hankintojen suhteen, kun maakuntauudistus toteutuu.

Asioiden pitkittyminen on hidastanut kehittämistoimintaa. Nyt odottaminen saa riittää, eteenpäin on mentävä myös väliaikana. Hyllyltä voidaan ottaa palvelusetelit ja ostopalvelut tehokkaaseen käyttöön ja sitä kautta valmistautua tuleviin asiakasseteleihin, henkilökohtaiseen budjettiin ja perusterveydenhuollon valinnanvapauteen. Kansalaisten peruspalvelut kaipaavat kohentamista - eikä sitä asiaa voida siirtää. 

Aino Närkki, Hyvinvointialan liitto
Ismo Partanen, Lääkäripalveluyritykset ry