Blogi

20.03.2019
Tulevaisuus ei synny itsestään – se on tehtävä

01.03.2019
Pitääkö olla huolissaan?

05.02.2019
Kevan kissa pöydälle

10.01.2019
Aitoa valinnanvapautta myös erikoissairaanhoitoon

20.12.2018
Älä murehdi sotea, vaan toimi

13.12.2018
Hajatelmia susirajalta: Miten turvataan terveydenhoito kaikkialle ja kaikille Suomessa?

20.11.2018
Kärpästen surinaa

13.11.2018
Sote maaliin yhdessä

18.10.2018
Asiakas keskiöön – prosessit kuntoon

05.10.2018
Yksityiset sote-yritykset tekevät, mitä tilataan

13.09.2018
Lähes hyödyntämätön mahdollisuus

15.08.2018
Terveyden edistäminen sote-valmistelun agendalle

10.08.2018
Paluuta entiseen ei ole

06.07.2018
Valinnanvapauslaki tärkeä osa sote-uudistusta

29.06.2018
Sote-uudistus siirtyy vuodella – pettymys vai ei?

20.06.2018
Yksilö keskiöön

17.05.2018
Kansalaista kiinnostavat palvelut – eivät organisaatiot

30.04.2018
Ammattilaiset hämmentävät

20.04.2018
Mitä tapahtuu, jos sote kaatuu?

06.04.2018
Sote vastaa haasteisiin

22.03.2018
Soten taloustavoite saavutettavissa

16.03.2018
Tavoite vai keino?

28.02.2018
Sosiaalityöntekijät kissanpoikia pesemään?

21.02.2018
Soteen helppo käyttöliittymä

13.02.2018
Järjestäjän vaativa rooli

30.01.2018
Maakunnat ratkaisijan roolissa

19.01.2018
Hoitotakuu kannustimena

09.01.2018
Kolmen miljardin euron sote-unelma?

29.12.2017
Tehdään on naapuria parempi sote

27.12.2017
Uskallus – sitä tarvitaan

15.12.2017
Uudistuminen on välttämätöntä

01.09.2017
Palvelusetelit laajasti käyttöön

27.04.2017
Liian laaja sote-keskus vaarantaa lähipalvelut

22.03.2017
Päälinjat selvillä − yksityiskohtia hiotaan

08.03.2017
Neuvoa ja palveluita − ei hallintohimmeleitä

13.02.2017
Sotessa tavoitteet ja keinot sekaisin

08.02.2017
Kritiikin asemesta ratkaisuja

30.12.2016
Yritykset eivät pääse ”kuorimaan kerman päältä”

17.12.2016
Valinnanvapaus syrjäseuduilla lisääntyy

08.12.2016
Uusi sote tehdään ihmistä varten

05.12.2016
Vääriä väitteitä sotesta

05.10.2016
Verotusoikeus itsehallinnon mittarina?

02.09.2016
Valinnanvapaus on soten hunajapurkki

08.06.2016
Kilpailun ratkaisee laatu

23.04.2016
Vain yhtiöt markkinoille

04.04.2016
Jäikö kansalainen aluejaon jalkoihin

23.03.2016
Vapaus valita on kohta täällä

17.03.2016
On päätösten aika

25.02.2016
Yrittäjiltä hyvä pohjaesitys

18.02.2016
Asiakasmaksut keino parantaa saatavuutta

05.02.2016
Kiinteistöt vai ihmiset?

13.11.2015
Rakennetaan suomalainen sote-ekosysteemi

09.11.2015
Lisää valtaa asiakkaille

05.11.2015
Päätöntä leikkaamista – innovaatio romutetaan

23.09.2015
Sipilän hallitus, tehdäänkö vaihtokaupat?

28.08.2015
Sava-korvausten alasajo käynnistynyt?

25.06.2015
Parempaan aikaan asiakasta kuunnellen

26.04.2015
Miljardipanos sokkona?

16.04.2015
Työterveyshuolto mallina

10.04.2015
Vaikuttavuusarviot ennen päätöksiä

21.02.2015
Ei hosumalla, vaan harkiten

29.12.2014
Liikelaitokset välttävät veroja – veroprosentti pyöreä nolla

19.11.2014
Eivätkö kunnat noudata lakia?

26.05.2014
Kuntaliitto haluaa betonoida sote-palvelut julkiselle sektorille!

14.10.2013
Jotain hyvää, jotain kyseenalaista?

10.09.2013
Kilpailu tehostamaan palvelutuotantoa

14.05.2013
Ylikunnalliset tehtävät yhteen?

18.04.2012
Asiakkaille lisää maksettavaa

Kevan kissa pöydälle

05.02.2019

Yksityiset terveyspalveluiden tuottajat vastustavat eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä olevaa Keva-lain muutosta. Elinkeinoelämän järjestöjen mielestä lakimuutos pitäisi hylätä ja palauttaa valmisteluun. Kevan näkemyksen mukaan hallituksen lakiesityksessä on kyse vain vähäpätöisestä teknisestä muutoksesta.

Mistä siis johtuu kova kiire viedä kyseinen lakiesitys päätettäväksi ilman huolellista valmistelua? Perinteisesti eläkelakien valmistelussa on kuultu tai ainakin pyydetty lausunnot työmarkkinaosapuolilta. Nyt ei niin tehty.

Eduskunnassa on juuri nyt käsiteltävänä useita sote-uudistukseen liittyviä ja poikkeuksellisen tärkeitä lakeja. Aikataulut painavat päälle ja vaarana on, että kyseiset lakiesitykset raukeavat, jos niitä ei ehditä käsitellä ennen eduskunnan vaalitaukoa. Miksi tuodaan tällainen tekninen muutos samaan mylläkkään? Onko se sittenkään niin pieni muutos?

Valtiovarainministeriön virkamiehet ja Keva väittävät, että elinkeinoelämän järjestöt ovat ymmärtäneet lakiesityksen väärin.

Jos näin on, lakiesitys pitäisi jo sen takia palauttaa uuteen valmisteluun, sillä väärinymmärtäjiä on muitakin. Esimerkkeinä väärinymmärtäjistä mainittakoon Finanssivalvonta, KT Kuntatyönantajat ja Kilpailuvirasto. Jokin on mennyt pahasti pieleen, jos edellä mainitut asiantuntijaorganisaatiotkaan eivät ole ymmärtäneet, mistä tässä lakiesityksessä on kyse. Tai sitten on niin, että ne ymmärtävät asian oikein ja vastustavat lakimuutosta juuri siksi.

LPY ei voi sanoa muiden puolesta mitään, mutta omasta puolestamme voimme niin sanotusti nostaa kissan pöydälle.

Onko oikeasti kysymys siitä, että Kevalla on hätä omasta tulevaisuudestaan? Se aloitti eläkemaksujen rahastoinnin noin 24 vuotta myöhemmin kuin muut työeläkevakuuttajat. Se on myös aikanaan tarjonnut muita eläkevakuuttajia parempia etuisuuksia vakuutetuilleen. Tulevien Keva-eläkkeiden maksajien määrä vähenee hälyttävästi, sillä kuntien ja valtion työntekijöistä noin kolmannes on jäämässä eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden sisällä.

Kevan toiminnan laajentaminen lakimuutoksella työkyvyn ylläpitoon ja työterveyshuoltoon toisi Kevan perustaman työterveyskonsernin piiriin ilman kilpailua jopa 500 000 työntekijää. Heitä palvelemaan tarvittaisiin noin 200−300 lääkäriä ja saman verran muuta henkilökuntaa. Tästä henkilökunnasta tulisi automaattisesti Kevan asiakkaita ja heidän työeläkemaksunsa saisi Keva. Se kohentaisi Kevan rahoitustilannetta, mutta ei välttämättä parantaisi julkisten toimijoiden työterveyshuollon tasoa.  

Selittäisikö tämä kiireen, jolla ”pientä ja teknistä” lakimuutosta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn?