Blogi

18.10.2019
Tekemätön paikka

16.10.2019
Olemme käytettävissä

03.10.2019
Takapenkiltä kuskiksi

26.09.2019
Miksi ei ole luottamusta?

17.09.2019
Palveluseteli on monipuolinen työkalu

11.09.2019
Palveluseteli kansalaisten oikeudeksi

26.08.2019
Sote raiteillaan?

28.06.2019
Sotesta Suomen Brexit?

25.06.2019
Uudistus liikkeelle köyhän miehen sotella?

12.06.2019
Näin ei ole, vaikka siltä näyttää

08.05.2019
Tilastoista huolimatta

20.03.2019
Tulevaisuus ei synny itsestään – se on tehtävä

01.03.2019
Pitääkö olla huolissaan?

05.02.2019
Kevan kissa pöydälle

10.01.2019
Aitoa valinnanvapautta myös erikoissairaanhoitoon

20.12.2018
Älä murehdi sotea, vaan toimi

13.12.2018
Hajatelmia susirajalta: Miten turvataan terveydenhoito kaikkialle ja kaikille Suomessa?

20.11.2018
Kärpästen surinaa

13.11.2018
Sote maaliin yhdessä

18.10.2018
Asiakas keskiöön – prosessit kuntoon

05.10.2018
Yksityiset sote-yritykset tekevät, mitä tilataan

13.09.2018
Lähes hyödyntämätön mahdollisuus

15.08.2018
Terveyden edistäminen sote-valmistelun agendalle

10.08.2018
Paluuta entiseen ei ole

06.07.2018
Valinnanvapauslaki tärkeä osa sote-uudistusta

29.06.2018
Sote-uudistus siirtyy vuodella – pettymys vai ei?

20.06.2018
Yksilö keskiöön

17.05.2018
Kansalaista kiinnostavat palvelut – eivät organisaatiot

30.04.2018
Ammattilaiset hämmentävät

20.04.2018
Mitä tapahtuu, jos sote kaatuu?

06.04.2018
Sote vastaa haasteisiin

22.03.2018
Soten taloustavoite saavutettavissa

16.03.2018
Tavoite vai keino?

28.02.2018
Sosiaalityöntekijät kissanpoikia pesemään?

21.02.2018
Soteen helppo käyttöliittymä

13.02.2018
Järjestäjän vaativa rooli

30.01.2018
Maakunnat ratkaisijan roolissa

19.01.2018
Hoitotakuu kannustimena

09.01.2018
Kolmen miljardin euron sote-unelma?

29.12.2017
Tehdään on naapuria parempi sote

27.12.2017
Uskallus – sitä tarvitaan

15.12.2017
Uudistuminen on välttämätöntä

01.09.2017
Palvelusetelit laajasti käyttöön

27.04.2017
Liian laaja sote-keskus vaarantaa lähipalvelut

22.03.2017
Päälinjat selvillä − yksityiskohtia hiotaan

08.03.2017
Neuvoa ja palveluita − ei hallintohimmeleitä

13.02.2017
Sotessa tavoitteet ja keinot sekaisin

08.02.2017
Kritiikin asemesta ratkaisuja

30.12.2016
Yritykset eivät pääse ”kuorimaan kerman päältä”

17.12.2016
Valinnanvapaus syrjäseuduilla lisääntyy

08.12.2016
Uusi sote tehdään ihmistä varten

05.12.2016
Vääriä väitteitä sotesta

05.10.2016
Verotusoikeus itsehallinnon mittarina?

02.09.2016
Valinnanvapaus on soten hunajapurkki

08.06.2016
Kilpailun ratkaisee laatu

23.04.2016
Vain yhtiöt markkinoille

04.04.2016
Jäikö kansalainen aluejaon jalkoihin

23.03.2016
Vapaus valita on kohta täällä

17.03.2016
On päätösten aika

25.02.2016
Yrittäjiltä hyvä pohjaesitys

18.02.2016
Asiakasmaksut keino parantaa saatavuutta

05.02.2016
Kiinteistöt vai ihmiset?

13.11.2015
Rakennetaan suomalainen sote-ekosysteemi

09.11.2015
Lisää valtaa asiakkaille

05.11.2015
Päätöntä leikkaamista – innovaatio romutetaan

23.09.2015
Sipilän hallitus, tehdäänkö vaihtokaupat?

28.08.2015
Sava-korvausten alasajo käynnistynyt?

25.06.2015
Parempaan aikaan asiakasta kuunnellen

26.04.2015
Miljardipanos sokkona?

16.04.2015
Työterveyshuolto mallina

10.04.2015
Vaikuttavuusarviot ennen päätöksiä

21.02.2015
Ei hosumalla, vaan harkiten

29.12.2014
Liikelaitokset välttävät veroja – veroprosentti pyöreä nolla

19.11.2014
Eivätkö kunnat noudata lakia?

26.05.2014
Kuntaliitto haluaa betonoida sote-palvelut julkiselle sektorille!

14.10.2013
Jotain hyvää, jotain kyseenalaista?

10.09.2013
Kilpailu tehostamaan palvelutuotantoa

14.05.2013
Ylikunnalliset tehtävät yhteen?

18.04.2012
Asiakkaille lisää maksettavaa

Hajatelmia susirajalta: Miten turvataan terveydenhoito kaikkialle ja kaikille Suomessa?

13.12.2018

Suomalaiset ovat terveenä ja sairaana harvassa ja hajallaan niin maantieteellisesti, sosioekonomisesti kuin arvopohjaisestikin. Pienen mutta monimuotoisen kansan terveydenhoitoa ei turvata säädöskokoelmalla, joka antaa oikeutuksen tuottaa terveyspalveluita vain yhdellä tai kahdella pilkuntarkalla mallilla, ja joka edellyttää tuotannosta sellaista raportointia, joka vie enemmän resursseja kuin itse toteutus.

Järjestäytynyt yhteiskunta tarvitsee säädöskokoelmansa. Voisiko lait ja asetukset olla silti ennemmin innovatiivisuutta mahdollistavia kuin rajoittavia ja rankaisevia – myös terveydenhoidossa?

Byrokratian purkutalkoiden perään huudeltiin muutama vuosi sitten niin elinkeinoelämän kuin poliittisten piirien parissa. Nyt sote-lainsäädännön synnytystuskia seuratessa voi todeta, että talkoot ovat vielä pahasti kesken.

Paikallisuutta vaalitaan ja arvostetaan

Suomalaisen Työn liiton tutkimusten mukaan 1,6 miljoonaa suomalaista suosii paikallisia valmistajia aina, kun se on mahdollista. Kuntapäättäjät haluavat nykyistä enemmän laatua, kotimaisuutta ja paikallisuutta. Yritysten hankinnoissa kotimaisuus nousee tärkeimmäksi valintakriteeriksi erityisesti terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä palveluissa. Suomi on pk-yritysten maa. Noin 285 000 yrityksestä mikro- tai pienyrityksiä (alle 50 työntekijää) on 98 prosenttia. Näiden yritysten varassa on pitkälti tuotteiden ja palveluiden kotimaisuus.

Uudet työpaikat syntyvät pieniin yrityksiin, ja yrittäjyyteen on intoa etenkin nuorilla. Kaikkialle ja kaikille -vaatimus edellyttää toteutuakseen joustavuutta ja ketteryyttä – myös terveysalalla. Sitä on näissä pienissä yrityksissä jo rakenteidensa vuoksi. Elääkseen ja tuottaakseen palvelut sinne, minne dinosaurukset eivät taivu, pienet yritykset tarvitsevat ketterät markkinat ja ihmisen kokoiset päätöksentekijät. Julkisen sektorin hankintayhtiöistä on pikkuhiljaa muodostunut omat dinosauruksensa, jotka ymmärtävät vain omiensa kieltä. Suuri puhuu suurten tasolla suuria, pieni talloutuu jalkoihin.

Enemmistö osaa ja haluaa valita itse

Suomalaiset ovat koulutettu kansa, joka osaa valita itse pankkinsa, autonsa, kodinkoneensa ja elämänkumppaninsa. Elämäntilanteiden ja tarpeiden muuttuessa osaamme vaihtaa vanhasta parempaan. Terveydenhoidossa palveluseteleiden nihkeää lisääntymistä perusteellaan usein sillä, että lääketiede on niin monimutkaista ja vaativaa, ettei ihmiselle itselleen voi antaa valtaa valita.

Miksi pitäisi pakottaa osaava ja kykenevä enemmistö varsin kalliiksi käyneen terveydenhuoltojärjestelmän syövereihin, jonka toisesta päästä tulee ulos kenties hyvin hoidettu, mutta ei välttämättä kokemukseensa tyytyväinen potilasasiakas?

Ihminen on ihmisen kokoinen päätöksentekijä sille pienelle yritykselle, joka kykenisi tuottamaan palvelut ketterästi oman elinympäristönsä ja asiakaskuntansa asiantuntijana niin suurkaupungin lähiössä kuin korpitaipaleiden takamaillakin. Tämä edellyttää, että rima yrittäjyydelle asetetaan kohtuulliselle tasolle: Ei raskaita tietojärjestelmiä, vaan kevyitä mobiileja käyttäjä- ja tuottajaystävällisiä ratkaisuja. Ei byrokraattista raportointia, vaan raportointia, johon valvova viranomainen ennättää perehtyä ja sen pohjalta ohjeistaa tarvittaessa toiminnan kehittämisessä.

Yksisilmäisyydestä monimuotoisiin palvelumalleihin

Nuori tai vanha, kaupunkilainen tai maalainen, liikunnallinen tai liikkumaton. Mieltä askarruttava kysymys, terveyttä edistävä asia, pikkuisen jo arkea haittaava vaiva, sattuu ja kovasti sattuukin -sairaus. Erilaisuuksien lukemattomat yhdistelmät luovat erilaisten tarpeiden ja tahtotilojen markkinat.

Joku arvostaa nopeaa vastausta, toinen henkilökohtaista kohtaamista. Jonkun mielestä on hyvä, että joku toinen päättää hänen puolestaan, toinen arvostaa palveluntuottajan kykyä vastata hänen yksilölähtöiseen toimintatapaansa. Ei ole yhtä eikä kahta oikeaa vastausta, jotka tyydyttäisivät kaikkien tarpeet. Se, mille on kysyntää, kehittyy ja vahvistuu, ellei ylimitoitetuilla vaateilla ja sanktioilla estetä kehitystä.

Yrityksissä rakenteita ei ole vara pitää yllä rakenteiden vuoksi ja vain siksi, että näin on aina ollut. Jos terveydenhoidossa on edelleen aito unelma tarjota terveyttä tulevaisuudessa kaikkialle ja kaikille Suomessa, on pikaisesti siirryttävä oman aseman turvaamisesta kaverin idean arvostamiseen, pelottelusta mahdollistamiseen ja yksisilmäisyydestä monimuotoisten palvelumallien ja palveluntuottajien rakastamiseen. Toisinaan parempi idea syntyy julkisin varoin, joskus yksityisin.

Tiina Tolvanen, varapuheenjohtaja, LPY

Kirjoittaja on elämästä ja palveluliiketoiminnoista innostunut S-ryhmäläinen toimialajohtaja ja PK Terveyden toimitusjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu Hoiva&Terveys -blogissa 13.12.2018