Blogi

13.12.2018
Hajatelmia susirajalta: Miten turvataan terveydenhoito kaikkialle ja kaikille Suomessa?

20.11.2018
Kärpästen surinaa

13.11.2018
Sote maaliin yhdessä

18.10.2018
Asiakas keskiöön – prosessit kuntoon

05.10.2018
Yksityiset sote-yritykset tekevät, mitä tilataan

13.09.2018
Lähes hyödyntämätön mahdollisuus

15.08.2018
Terveyden edistäminen sote-valmistelun agendalle

10.08.2018
Paluuta entiseen ei ole

06.07.2018
Valinnanvapauslaki tärkeä osa sote-uudistusta

29.06.2018
Sote-uudistus siirtyy vuodella – pettymys vai ei?

20.06.2018
Yksilö keskiöön

17.05.2018
Kansalaista kiinnostavat palvelut – eivät organisaatiot

30.04.2018
Ammattilaiset hämmentävät

20.04.2018
Mitä tapahtuu, jos sote kaatuu?

06.04.2018
Sote vastaa haasteisiin

22.03.2018
Soten taloustavoite saavutettavissa

16.03.2018
Tavoite vai keino?

28.02.2018
Sosiaalityöntekijät kissanpoikia pesemään?

21.02.2018
Soteen helppo käyttöliittymä

13.02.2018
Järjestäjän vaativa rooli

30.01.2018
Maakunnat ratkaisijan roolissa

19.01.2018
Hoitotakuu kannustimena

09.01.2018
Kolmen miljardin euron sote-unelma?

29.12.2017
Tehdään on naapuria parempi sote

27.12.2017
Uskallus – sitä tarvitaan

15.12.2017
Uudistuminen on välttämätöntä

01.09.2017
Palvelusetelit laajasti käyttöön

27.04.2017
Liian laaja sote-keskus vaarantaa lähipalvelut

22.03.2017
Päälinjat selvillä − yksityiskohtia hiotaan

08.03.2017
Neuvoa ja palveluita − ei hallintohimmeleitä

13.02.2017
Sotessa tavoitteet ja keinot sekaisin

08.02.2017
Kritiikin asemesta ratkaisuja

30.12.2016
Yritykset eivät pääse ”kuorimaan kerman päältä”

17.12.2016
Valinnanvapaus syrjäseuduilla lisääntyy

08.12.2016
Uusi sote tehdään ihmistä varten

05.12.2016
Vääriä väitteitä sotesta

05.10.2016
Verotusoikeus itsehallinnon mittarina?

02.09.2016
Valinnanvapaus on soten hunajapurkki

08.06.2016
Kilpailun ratkaisee laatu

23.04.2016
Vain yhtiöt markkinoille

04.04.2016
Jäikö kansalainen aluejaon jalkoihin

23.03.2016
Vapaus valita on kohta täällä

17.03.2016
On päätösten aika

25.02.2016
Yrittäjiltä hyvä pohjaesitys

18.02.2016
Asiakasmaksut keino parantaa saatavuutta

05.02.2016
Kiinteistöt vai ihmiset?

13.11.2015
Rakennetaan suomalainen sote-ekosysteemi

09.11.2015
Lisää valtaa asiakkaille

05.11.2015
Päätöntä leikkaamista – innovaatio romutetaan

23.09.2015
Sipilän hallitus, tehdäänkö vaihtokaupat?

28.08.2015
Sava-korvausten alasajo käynnistynyt?

25.06.2015
Parempaan aikaan asiakasta kuunnellen

26.04.2015
Miljardipanos sokkona?

16.04.2015
Työterveyshuolto mallina

10.04.2015
Vaikuttavuusarviot ennen päätöksiä

21.02.2015
Ei hosumalla, vaan harkiten

29.12.2014
Liikelaitokset välttävät veroja – veroprosentti pyöreä nolla

19.11.2014
Eivätkö kunnat noudata lakia?

26.05.2014
Kuntaliitto haluaa betonoida sote-palvelut julkiselle sektorille!

14.10.2013
Jotain hyvää, jotain kyseenalaista?

10.09.2013
Kilpailu tehostamaan palvelutuotantoa

14.05.2013
Ylikunnalliset tehtävät yhteen?

18.04.2012
Asiakkaille lisää maksettavaa

Vääriä väitteitä sotesta

05.12.2016

Sote-uudistusta seuratessa törmää usein väittämiin, jotka pohjautuvat yleensä spekulaatioon, tietämättömyyteen, asenteelliseen argumentaatioon tai mutuun. Moniin vääriin väittämiin on olemassa selkeitä perusteluita, jotka aukenevat, kun asioita tarkastellaan riittävän laaja-alaisesti. Alla on pari hallituksen valmistelussa olevasta sote-mallista esitettyä väärää väittämää vastineineen.

1. Järjestäjän ja tuottajan roolien erottaminen on perustuslain vastaista.
Väärin. Jo nykyisin kunnissa ja kuntayhtymissä sosiaalipalveluiden järjestämisvastuu ja palvelutuotanto on käytännössä eriytetty toisistaan. Myös sote-palveluiden osittais- ja kokonaisulkoistuksissa sekä ostopalveluissa järjestämisvastuu on erotettu palvelutuotannosta. Jos järjestämisvastuun erottaminen olisi perustuslain vastaista, olisi myös nykyinen kuntalaki perustuslain vastainen – kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on järjestää sote-palvelut. Kunta voi toteuttaa järjestämisvastuutaan joko tuottamalla palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai hankkimalla yksityisiltä palveluntuottajilta.

2. Kansalaiset eivät osaa/eivät halua valita eivätkä löydä palveluita
Väärin. Väitteet ovat ensinnäkin kansalaisia halventavia. Useat eri tahojen teettämät kyselytutkimukset osoittavat, että kansalaiset haluavat valita. Eikä kansalaisen itse tarvitse tietää, mikä häntä vaivaa, se selvitetään peruspalveluyksikössä − joskin entistä useammin me tiedämme lääkäriin mennessämme ainakin suurin piirtein, mikä meitä vaivaa. Uudessa sote-mallissa kansalainen saa itse halutessaan valita sote-peruspalveluidensa tuottajan. Jos kansalainen ei kyseistä valintaa halua tai kykene tekemään, häntä autetaan sen tekemisessä, kuten nykyisinkin toimitaan julkisen sektorin palveluiden osalta. Julkisten terveyspalveluiden osalta valinnanmahdollisuus on terveydenhuoltolain mukaisesti olemassa.
Kansalaiselle riittää tulevaisuudessa yksi numero per maakunta, johon voi soittaa ja kysyä neuvoa eli maakunnan järjestämisvastuullisen tahon palvelunumero.

Palvelutuottajien tasavertainen kilpailutilanne on paras kirittäjä niin laadulle kuin hinnalle. Suomalainen asiakas on fiksu. Ei kukaan valitse sellaista palveluntuottajaa, jolta ei ole saanut hyvää palvelua ja hoitoa. Näin rahoitus ohjautuu sinne, missä syntyy tuloksia. Ei voi olla huono asia, että palveluntuottajat kilpailevat sekä laadulla että hinnalla.

Ismo Partanen
@ismo_partanen