Blogi

16.04.2021
Yritykset, investoikaa Suomeen!

08.04.2021
Suun terveydenhuolto on tehokasta ennaltaehkäisyä

06.04.2021
Valtio haluaa kyykyttää hyvinvointialueita

01.04.2021
Yksityinen sektori vilttiketjussa

29.03.2021
Järjestäjän rooli selkiytettävä sotessa

26.03.2021
Sote-valmistelun erikoinen logiikka

15.03.2021
Miksi rajoittaa, kun pitäisi hyödyntää?

05.03.2021
Soten kipupisteet

02.03.2021
Pitääkö suomalaisten hakea turvaa EU:sta?

26.02.2021
Julkisen sektorin yhtiöitä ei kannata suosia

16.02.2021
Miksi potilasdirektiivi unohtui sotesta?

27.01.2021
Vuoden 2020 ympäristöteko?

12.01.2021
Käynnistettävä ”rokotustalkoot”

08.01.2021
Koronarokotteet polttelevat näpeissä

30.12.2020
Turistit rahalla hoitojonojen ohi

28.12.2020
Huonoon soteen ei ole varaa

23.12.2020
Katsottava kengänkärkiä pidemmälle

15.12.2020
Soten tavoitteet jäävät piippuun

06.11.2020
Käsitys oikeudenmukaisuudesta on muuttunut?

13.10.2020
Lakia on noudatettava?

08.10.2020
Hoitotakuulaki kumottava?

29.09.2020
Paluu menneisyyteen

28.02.2020
Petetty palvelulupaus

21.02.2020
Yrittäjät eivät usko soteen

30.12.2019
LPY 50 vuotta terveyttä edistämässä

27.12.2019
Olisiko nyt päätösten aika?

18.10.2019
Tekemätön paikka

16.10.2019
Olemme käytettävissä

03.10.2019
Takapenkiltä kuskiksi

26.09.2019
Miksi ei ole luottamusta?

17.09.2019
Palveluseteli on monipuolinen työkalu

11.09.2019
Palveluseteli kansalaisten oikeudeksi

26.08.2019
Sote raiteillaan?

28.06.2019
Sotesta Suomen Brexit?

25.06.2019
Uudistus liikkeelle köyhän miehen sotella?

12.06.2019
Näin ei ole, vaikka siltä näyttää

08.05.2019
Tilastoista huolimatta

20.03.2019
Tulevaisuus ei synny itsestään – se on tehtävä

01.03.2019
Pitääkö olla huolissaan?

05.02.2019
Kevan kissa pöydälle

10.01.2019
Aitoa valinnanvapautta myös erikoissairaanhoitoon

20.12.2018
Älä murehdi sotea, vaan toimi

13.12.2018
Hajatelmia susirajalta: Miten turvataan terveydenhoito kaikkialle ja kaikille Suomessa?

20.11.2018
Kärpästen surinaa

13.11.2018
Sote maaliin yhdessä

18.10.2018
Asiakas keskiöön – prosessit kuntoon

05.10.2018
Yksityiset sote-yritykset tekevät, mitä tilataan

13.09.2018
Lähes hyödyntämätön mahdollisuus

15.08.2018
Terveyden edistäminen sote-valmistelun agendalle

10.08.2018
Paluuta entiseen ei ole

06.07.2018
Valinnanvapauslaki tärkeä osa sote-uudistusta

29.06.2018
Sote-uudistus siirtyy vuodella – pettymys vai ei?

20.06.2018
Yksilö keskiöön

17.05.2018
Kansalaista kiinnostavat palvelut – eivät organisaatiot

30.04.2018
Ammattilaiset hämmentävät

20.04.2018
Mitä tapahtuu, jos sote kaatuu?

06.04.2018
Sote vastaa haasteisiin

22.03.2018
Soten taloustavoite saavutettavissa

16.03.2018
Tavoite vai keino?

28.02.2018
Sosiaalityöntekijät kissanpoikia pesemään?

21.02.2018
Soteen helppo käyttöliittymä

13.02.2018
Järjestäjän vaativa rooli

30.01.2018
Maakunnat ratkaisijan roolissa

19.01.2018
Hoitotakuu kannustimena

09.01.2018
Kolmen miljardin euron sote-unelma?

29.12.2017
Tehdään on naapuria parempi sote

27.12.2017
Uskallus – sitä tarvitaan

15.12.2017
Uudistuminen on välttämätöntä

01.09.2017
Palvelusetelit laajasti käyttöön

27.04.2017
Liian laaja sote-keskus vaarantaa lähipalvelut

22.03.2017
Päälinjat selvillä − yksityiskohtia hiotaan

08.03.2017
Neuvoa ja palveluita − ei hallintohimmeleitä

13.02.2017
Sotessa tavoitteet ja keinot sekaisin

08.02.2017
Kritiikin asemesta ratkaisuja

30.12.2016
Yritykset eivät pääse ”kuorimaan kerman päältä”

17.12.2016
Valinnanvapaus syrjäseuduilla lisääntyy

08.12.2016
Uusi sote tehdään ihmistä varten

05.12.2016
Vääriä väitteitä sotesta

05.10.2016
Verotusoikeus itsehallinnon mittarina?

02.09.2016
Valinnanvapaus on soten hunajapurkki

08.06.2016
Kilpailun ratkaisee laatu

23.04.2016
Vain yhtiöt markkinoille

04.04.2016
Jäikö kansalainen aluejaon jalkoihin

23.03.2016
Vapaus valita on kohta täällä

17.03.2016
On päätösten aika

25.02.2016
Yrittäjiltä hyvä pohjaesitys

18.02.2016
Asiakasmaksut keino parantaa saatavuutta

05.02.2016
Kiinteistöt vai ihmiset?

13.11.2015
Rakennetaan suomalainen sote-ekosysteemi

09.11.2015
Lisää valtaa asiakkaille

05.11.2015
Päätöntä leikkaamista – innovaatio romutetaan

23.09.2015
Sipilän hallitus, tehdäänkö vaihtokaupat?

28.08.2015
Sava-korvausten alasajo käynnistynyt?

25.06.2015
Parempaan aikaan asiakasta kuunnellen

26.04.2015
Miljardipanos sokkona?

16.04.2015
Työterveyshuolto mallina

10.04.2015
Vaikuttavuusarviot ennen päätöksiä

21.02.2015
Ei hosumalla, vaan harkiten

29.12.2014
Liikelaitokset välttävät veroja – veroprosentti pyöreä nolla

19.11.2014
Eivätkö kunnat noudata lakia?

26.05.2014
Kuntaliitto haluaa betonoida sote-palvelut julkiselle sektorille!

14.10.2013
Jotain hyvää, jotain kyseenalaista?

10.09.2013
Kilpailu tehostamaan palvelutuotantoa

14.05.2013
Ylikunnalliset tehtävät yhteen?

18.04.2012
Asiakkaille lisää maksettavaa

Järjestäjän rooli selkiytettävä sotessa

29.03.2021

Sote-palveluiden järjestämisvastuu kuuluu lähtökohtaisesti julkiselle sektorille, joka voi sitä kuitenkin rajatusti ja tarkoin määritellysti delegoida myös yksityisille toimijoille.

Vaativien, vastuullisten ja monipuolisten tehtävien takia julkisen järjestäjätahon on oltava riittävän vahva ja osaava. Tämä käytännössä edellyttää sitä, että sote-palveluiden järjestämisvastuu kootaan nykyisiä kuntia suuremmille toimijoille – eli niille kuuluisille laajemmille hartioille.  

Hallitus esittää sote-vastuiden siirtämistä 21 hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille. Hyvinvointialueiden määrästä voidaan perustellusti olla monta mieltä. Pieninkin hyvinvointialue, esim. Kainuu, on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin valtaosa suomalaisista kunnista ja kuntayhtymistä.

Järjestäjätahon nimi ei ole olennainen − on aivan sama, onko nimi hyvinvointialue, maakunta, itsenäinen sote-alue tai vaikka suurruhtinaskunta. Olennaista on se, että järjestäjätaho on selkeästi demokraattisessa ohjauksessa eli sen korkein päättävä elin on suoraan vaaleilla valittu. Tämä edellytys johtaa siihen, että Suomeen syntyy kolmas hallinnon taso.

Kun järjestäjä on riittävän laaja ja vahva, on mahdollista ja taloudellisesti kannattavaa eriyttää aidosti julkisen sektorin oma palvelutuotanto järjestämisvastuusta. Tällöin kenelläkään kyseisessä organisaatiossa ei ole yhtä aikaa kahta hattua päässä. Esimerkiksi palvelutuotannosta vastaava johtava lääkäri ei ole samalla järjestäjän edustaja.

Julkisen sektorin järjestämisvastuun ja oman palvelutuotannon eriyttäminen pitää tehdä selkeämmin kuin hallituksen lakiesityksiin on kirjattu. Toivottavasti asia korjataan soten jatkovalmistelussa.

Ismo Partanen
@ismo_partanen