Toimialat 

Yksityiset sairaalapalvelut

Yksityissektorin osuus koko terveydenhuollon sairaalapalvelutuotannosta on noin 5 prosenttia. Osa yksityisistä sairaaloista on pitkälle erikoistuneita valtakunnallisia palvelujen tuottajia, osalla taas on muutamia lähinnä lyhytjälkihoitoiseen kirurgiaan varattuja toimenpideyksikköjä ja vuodepaikkoja.

Yksityiset sairaalat ovat panostaneet teknologiaan ja vaikutukset näkyvät saumattomien hoitoketjujen kehittymisenä, etädiagnosointina ja jopa etäkirurgiana. Toiminnan tehostumista tapahtuu myös uusien tuotteiden kautta. Myös lyhytjälkihoitoinen kirurgia (lyhki) on yleistynyt sairaalapalvelujen toimintatapana. Lyhytjälkihoitoinen kirurgia vähentää huomattavasti potilaan sairaalassaolopäiviä. Suuri osa tällaista hoitoa saavista potilaista tulee sairaalaan aamulla ja kotiutuu samana päivänä (päiväkirurgia).

Kaikkien sairaalapalveluyritysten toimintalogiikka on perusrakenteeltaan samanlainen. Yritykset tuottavat palveluja kiinteästä toimipaikasta. Yritysten tulorahoitus muodostuu asiakasmaksuista.

Yksityisen sektorin asiakkaat voivat saada osan asiakasmaksustaan sairasvakuutuskorvauksena, joka maksetaan asiakkaalle jälkikäteen tai ns. valtakirjamenettelyllä asiakas voi antaa sairasvakuutuskorvauksen hakemisen palvelun tuottajalle. Kansaneläkelaitos myöntää asiakkaille korvausta yksityissairaalan lääkärikustannuksiin hallituksensa vahvistamien korvaustaksaluokituksien mukaisesti. Asiakas ei saa korvausta leikkaussalimaksuista, tarvikkeista (esim. tekonivelet) eikä hoitopäivistä. Korvaustasoksi muodostuu siten keskimäärin ainoastaan noin 10 prosenttia asiakkaan kokonaiskustannuksista.

Yksityiset lääkäripalvelut

Yksityinen sektori toimesta tuottaa avohoidon lääkäripalveluista noin 25–30 % kokonaismarkkinoista ja erikoislääkäripalveluissa yli 35 %.

Merkittävä toimintamuoto yksityisillä lääkäriasemilla ovat työterveyshuollon palvelut. Suomessa työterveyshuollon piiriin kuluu noin 1,7 miljoonaa henkilöä. Näistä noin 0,7 miljoonalle henkilölle on työnantaja järjestänyt työterveyshuollon palvelut yksityisillä lääkäriasemilla.

Tyypillinen toimintamalli alalla on, että ammatinharjoittajalääkäri harjoittaa vastaanottotoimintaa lääkärikeskuksen tiloissa. Lääkärikeskus saa sopimukseen pohjautuvan korvauksen olosuhteiden järjestämisestä. Tämä korvaus on yleensä sidottu lääkärin laskutukseen esim. korvaus voi olla 25 prosenttia laskutuksesta. Lääkärikeskus vastaa silloin toimitiloista, markkinoinnista, laskutuksesta, ajanvarauksesta ja potilastietojärjestelmien ylläpitämisestä sekä tilastoinnista.

Lääkäriasemien, kuten myös yksityissairaaloidenkin valtakunnallinen yhdistyminen ja ketjuuntuminen sekä alan yrityskaupat ovat yleistyneet 2000-luvulla. Samalla osa lääkäri- ja sairaalapalveluja tarjoavista yrityksistä on erikoistunut tiettyihin asiakassegmentteihin ja/tai laajentaneet palvelutuotantoaan vanhustenhuollon, vanhusten pitkäaikaissairaanhoidon ja muille sosiaalipalvelujen sektoreille. Myös uudet teknologiset ratkaisut ovat luoneet mahdollisuuksia uusien palvelutapojen kehittämiseen. Tietotekniikan hyödyntäminen näkyy muun muassa lisääntyvinä nettilääkäri- ja verkkopalvelutoimintoina. Lääkäripalveluissakin saumattomat hoitoketjut, etädiagnosointi, etähoito sekä etäkuntoutus yleistyvät.

Julkisen terveydenhuollon, erityisesti terveyskeskusten, lääkäripulaa paikkaamaan on syntynyt lääkäreitä vuokraavia yrityksiä. Osa näistä yrityksistä ei tilastoidu terveyspalvelujen toimialalle, koska niiden päätoimialana katsotaan olevan työvoiman vuokraus ei terveyspalvelujen tuottaminen.

Yksityiset hammaslääkäripalvelut

Suun terveydenhuollon palveluista vähän alle puolet on julkisten terveyskeskusten tarjoamia ja toinen puolikas yksityisyritysten tarjoamia palveluja.

Vuodesta 2001 lähtien sairasvakuutus on korvannut vuonna 1946 ja sen jälkeen syntyneille yksityisten hammaslääkäreiden suorittamaa suun ja hampaiden tutkimusta ja hoitoa. 

Yksityiset laboratorio- ja kuvantamistutkimukset

Yksityiset laboratoriotutkimukset (TOL 85142) ja kuvantamistutkimukset (TOL 85143) tuotetaan nykyisin pääosin yksityisten lääkäriasemien yhteydessä olevissa laboratorioissa ja kuvantamisyksiköissä. Nämä laboratoriot ja kuvantamisyksiköt ovat kuitenkin usein yhtiömuotoisia erillisiä osakeyhtiöitä.

Erityisesti magneettikuvauksia tuottavia erillisiä kuvantamisyhtiöitä on viime aikoina perustettu palvelemaan myös julkisen sektorin ostopalvelutarpeita. Magneettitutkimuksia tuottavia liikuteltavia palveluyksiköitä (ns. rekkamagneetteja) voidaan joustavasti käyttää maantieteellisesti sellaisilla paikkakunnilla, joilla magneettitutkimusten saatavuutta muuten ei olisi. Liikuteltavilla magneettikuvausyksiköillä voidaan myös joustavasti tyydyttää kuvantamistutkimusten tarvetta, silloin kun kiinteä tutkimuskapasiteetti ei vastaa kysynnän kulloisiakin tarpeita.