Ismo Partanen: Pääsiäisnoidat eivät sotea ratkaise
Blogi 5/2026 | Ismo Partanen
Tilkkutäkkimäisesti rakennetun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän uudistaminen aloitettiin jo 1990-luvun puolivälissä. Silloin käynnistettiin kansallinen terveysohjelma. Uudistaminen jatkui seuraavina vaalikausina hallituspohjien vaihdoksista huolimatta.
Uudistuksen keskeiset tavoitteet hyväksyttiin laajasti jo vuosituhannen vaihteessa. Palveluiden saatavuutta haluttiin parantaa ja kustannusten kasvuvauhtia taittaa.
Sote-nimen uudistus sai joskus 2010-luvun taitteessa. Siihen on jokaisella ehtinyt syntyä eräänlainen viha-rakkaussuhde. Toisinaan sote on kirosana ja toisinaan tärkeä toivoa luova uudistus.
Kesällä 2021 eduskunta vihdoin päätti soten rakenteesta. Suomen historian ensimmäiset aluevaalit järjestettiin tammikuussa 2022. Sote- ja pelastuspalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta.
Massiivisen hallinnollisen muutoksen valmisteluaika jäi lyhyeksi. Lisäksi se jouduttiin toteuttamaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Koronapandemian hoitaminen oli vielä kesken ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa aiheutti voimakkaan inflaation.
Hyvinvointialueiden aloittaessa erittäin haastavissa olosuhteissa niiden ensimmäinen tehtävä oli turvallisen siirtymän varmistaminen. On ymmärrettävää, että toiminta on ensimmäiset vuodet ollut jatkuvaa kipuilua epävarmuuden kanssa. Suurimpia haasteita on ollut rahoituksen järjestämisessä ja henkilöstön saatavuudessa. Siksi myös riittävien palveluiden turvaaminen on osoittautunut haasteelliseksi.
Kansalaisten kasvaneet odotukset eivät ole helpottaneet tilannetta. Soten tähänastista onnistumista on vaikea arvioida, koska lähtökohtatilanne ei ollut tarkasti selvillä.
Nyt on hyvä hetki päivittää soten tilannekuva: mitä palveluita tuotetaan ja millä resursseilla, kuinka hyvin pystytään vastaamaan yhteiskunnan antamaan palvelulupaukseen sekä mikä on palveluiden tuottavuus ja vaikuttavuus.
Selvää on, että soten keskeisiä tavoitteita ei saavuteta, ellei koko palvelujärjestelmän tuottavuutta kyetä parantamaan merkittävästi. Jotta tuottavuuden parantumiselle voidaan asettaa realistiset tavoitteet ja mittarit sekä myöhemmin todentaa sen kehitys, tarvitaan tieto järjestelmän nykyisestä tuottavuudesta.
Vasta silloin voidaan määritellä sotelle tavoitteellinen – mutta realistinen – visio kahden vaalikauden päähän eli vuoteen 2035. Sen jälkeen voidaan asettaa välitavoitteet kokonaisille vaalikausille ja toimintavuosille. Reunaehtoja määrittelevät käytettävissä olevat resurssit sekä lainsäädännöllä annetut palvelulupaukset esimerkiksi hoitoon pääsyn perusteista.
Kaiken edellä mainitun jälkeen syntyy edellytykset päättää keinoista ja ”työkaluista”, joilla asetettuihin tavoitteisiin päästään.
On hyvin todennäköistä, että yhteiskunnan antaman palvelulupauksen laajuutta joudutaan arvioimaan kriittisesti jo lähitulevaisuudessa. Ainakin, jos halutaan pitää kiinni ns. velkajarrusta.
Uskon vahvasti, että saamme rakennetuksi toimivan soten hyvällä yhteistyöllä ja keskinäisellä luottamuksella. Kyöpelinvuoren noidilta ratkaisua ei ainakaan löydy.
Hyvää pääsiäisaikaa kaikille sote-toimijoille!
Kirjoittaja Ismo Partanen on LPY:n toiminnanjohtaja
Kuva: Juha Sarkkinen