Tietoa yksityisestä terveydenhuollosta

Terveyspalveluiden kokonaisuus

Terveydenhuollon palveluiden kokonaistuotos Suomessa oli vuonna 2021 noin 20,9 miljardia euroa. Tästä julkisen terveydenhuollon organisaatioiden osuus oli noin 69 prosenttia ja yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden osuus oli noin 31 prosenttia.

Yksityisten terveyspalveluiden tuotoksen määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Samalla sen osuus tuotoksesta on noussut 10 prosenttiyksikköä. Julkinen toiminta on kasvanut vain vajaalla viidenneksellä, ja samalla sen osuus tuotoksesta on pienentynyt selvästi.

Tilastovuotta 2020 koskevien lukujen mukaan perusterveydenhuollon tasoisten palveluiden (pl. suun terveydenhoito) tuotos oli noin 6,34 miljardia euroa vuonna 2020. Siitä julkisen sektorin osuus oli 51 prosenttia ja yksityisen 49 prosenttia.

Suun terveydenhoidon tuotos oli puolestaan noin 1,35 miljardia euroa, josta yksityisen sektorin osuus oli koko maassa jo 57 prosenttia ja julkisen toiminnan 43 prosenttia. Alueelliset erot yksityisen ja julkisen sektorin osuuksissa ovat suuret.

Erikoissairaanhoito sen sijaan on vahvasti julkisesti rahoitettua ja tuotettua toimintaa. Erikoissairaanhoidon tuotoksesta (8,75 miljardia euroa vuonna 2020) julkisen sektorin osuus oli peräti 98 prosenttia ja yksityisen sektorin vain 2 prosenttia.

Perus- ja erikoissairaanhoitoa koskevat tuotosluvut eivät sisällä erikoistuneita yritys- tai järjestömuotoisia palveluntuottajia, jotka tarjoavat erillisiä laboratorio- ja kuvantamispalveluita, ensihoitoa, fysioterapia- tai muita terapiapalveluita.

Yksityiset lääkäripalvelualan yritykset

Vuonna 2021 Suomessa oli 4 275 lääkäripalvelualan yritystä. Vuodesta 2013 yritysten määrä on supistunut 868 yrityksellä, vaikka niiden työllisyys kasvoi 7 200 henkilöllä. Taustalla ovat yrityskaupat ja -fuusiot, joiden tuloksena yritysten määrä on vähentynyt ja koko kasvanut.

Yritysten määrän vähenemisestä huolimatta 92 prosenttia lääkäripalvelualan yrityksistä työllisti vuosityöllisyydellä mitaten alle 2 henkilöä vuonna 2021. Näistäkin 58 prosenttiyksikköä oli sivutoimisten ammatinharjoittajalääkärien omistamia.

Myös osa 2−9 henkilöä työllistävistä pientyönantajista oli lääkäriasemilla yksityisvastaanottoja tarjoavien lääkäreiden omistamia yrityksiä. Tämänkokoisia tiimiyrityksiä oli 6 prosenttia, ja ne työllistivät 4 prosenttia lääkäripalvelualan henkilöstöstä.

Vähintään 10 henkilöä työllistäviä terveyspalveluyrityksiä oli ainoastaan pari prosenttia, mutta ne työllistivät 89 prosenttia lääkäriasema- ja yksityislääkäriyritysten henkilöstöstä ja tuottivat yli 80 prosenttia yksityisen terveydenhuollon liikevaihdosta vuonna 2021.

Yksityisen toiminnan vahvuudet

Vapaus valita hoitava lääkäri, hoitaja ja hoitoajankohta sekä asiakaslähtöisyys ja modernin tietoteknologian hyödyntäminen ovat merkittäviä yksityisten palveluntuottajien kilpailuetuja.

Yksityinen terveydenhuolto on kiinteä osa maamme terveydenhuoltojärjestelmää. Se ei pelkästään täydennä, vaan se on myös korvannut julkista terveydenhuoltoa. Esimerkiksi työterveyshuollon palveluista yritykset tuottivat jo 87 prosenttia ja niiden piirissä oli 86 prosenttia palkansaajista vuonna 2020.

Nopea hoitoon ja tutkimuksiin pääsy sekä erikoislääkäripalveluiden saatavuus ovat yksityisellä sektorilla keskimäärin paremmalla tasolla kuin julkisella sektorilla. Yksityisestä sairaanhoidosta maksettavien Kela-korvausten leikkaukset kahdella edellisellä hallituskaudella ovat kuitenkin hankaloittaneet tilannetta.

Korvaustason leikkaukset ovat aiheuttaneet sen, että pienituloiset, eläkeläiset ja työterveyshuollon ulkopuolella olevat henkilöt ovat vähentäneet yksityisten palveluiden käyttöä ja siirtyneet julkisten palveluiden piiriin, jossa voimavaroja ei ole vastaavasti pystytty lisäämään.

Tämä on johtanut avohoitoon pääsyn viivästymiseen ja hoitovälien venymiseen sekä hoitovajeeseen erityisesti siinä työmarkkinoiden ulkopuolella olevassa väestöryhmässä, jossa hoidon tarve on kaikkein suurin. Seurauksena on ollut paineen kasvu erikoissairaanhoidossa.

Yksityisiä palveluntuottajia ei hyödynnetä riittävästi…

Hyvinvointialueet nojaavat vahvasti omaan palvelutuotantoon, vaikka jo lähes puolet avoterveydenhuollon palveluista tuotetaan yksityisellä sektorilla työterveyshuollon, sairausvakuutuskorvausten, yksityisten vakuutusten ja kotitalouksien oman rahoituksen turvin.

Julkisen vallan järjestämisvastuulla olevien terveyspalveluiden tuotannossa yksityisen toiminnan merkitys on ollut vähäistä. Yksityisten asiakaspalveluiden ostot olivat noin 720 miljoonaa ja palveluseteleiden käyttö 30 miljoonaa euroa vuonna 2021.

Kuntien terveydenhuollon vuoden 2020 palvelukysyntään (11,3 miljardia euroa) suhteutettuna yksityisten palveluiden ostot olivat vain vajaat 7 prosenttia. Erikoissairaanhoidossa osuus oli 6 prosenttia ja perusterveydenhuollon tasoisissa palveluissa 7–8 prosenttia.

Luvuista puuttuvat julkisen terveydenhuollon omaan palvelutuotantoon hankitut tutkimus- ja erikoislääkärikonsultaatiot, fysikaaliset avohoidon palvelut ja terveydenhuollon muut terapiapalvelut, joiden arvosta ei ole saatavilla luotettavia tilastotietoja.

… ja tietopohjakin on puutteellinen

Julkisen sektorin järjestämis- ja rahoitusvastuulla olevien terveydenhuollon palveluiden tietopohja on heikentynyt, kun koko julkisen taloudenpidon tiedonkeruu on siirtynyt valtion, kuntayhteisöjen ja hyvinvointialueiden osalta Valtiokonttorille.

Nykytilanne edellyttää korjaavia toimenpiteitä. Ilman luotettavia tilastotietoja yksityisten ostopalveluiden arvosta ja kohdentumisesta eivät lainsäätäjät, yritykset, muut sidosryhmät ja kansalaiset saa kokonaiskuvaa siitä, miten verorahoitteinen terveydenhuolto on Suomessa järjestetty.

Yksityisen terveydenhuollon verojalanjälki

Yksityisen terveydenhuollon yritysten verojalanjälki oli Suomessa noin 1,867 miljardia euroa vuonna 2021.  Summa oli 52 prosenttia koko yksityisen hyvinvointialan (ml. sosiaalipalvelut ja varhaiskasvatus) verojalanjäljestä (3,59 miljardia euroa).

Terveydenhuollon verojalanjäljestä palkansaajien tuloverot ja sosiaalivakuutusmaksut olivat arviolta 933 miljoonaa euroa, yrittäjien tuloverot ja maksut 185 miljoonaa euroa, yhteisövero 137 miljoonaa euroa sekä piilevä arvonlisävero 611 miljoonaa euroa.

Piilevää arvonlisäveroa syntyy siitä, että lähtökohtaisesti arvonlisäverottomaan yksityiseen terveydenhuoltoon hankittuihin aine-, tavara- ja palveluostoihin tai investointihyödykkeisiin sisältyviä arvonlisäveroja ei voida vähentää verotuksessa.

Yksityisessä terveydenhuollossa kertyy piilevää arvonlisäveroa keskimäärin lähes 9 prosenttia liikevaihdosta, mikä nostaa kuluttajahintoja eikä välttämättä kannusta järjestämään palvelutuotantoa järkevimmällä ja tehokkaimmalla tavalla.

EU:n uudistunut arvonlisäverodirektiivi mahdollistaisi kuitenkin superalennetun tai nollaverokannan käyttöönoton terveyspalveluissa. Samalla hyvinvointialueiden laskennallinen piilevän arvonlisäveron palautusjärjestelmä kävisi tarpeettomaksi.

Lähteet

Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith: Lääkäripalvelujen markkinat Tilastollinen raportti perusterveydenhuollon tasoisten yksityisten ja julkisten lääkäripalvelujen kysynnästä ja tarjonnasta koko maassa ja alueittain 2020−22, Vantaa 2022.

Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith: Hammashoidon markkinat 2022, Tilastollinen raportti yksityisen ja julkisen suun terveydenhoidon kysynnästä ja tarjonnasta Suomessa, Vantaa 2022.

Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith: Julkisyhteisöjen terveydenhuollon hankinnat Tilastollinen raportti valtio- ja kuntaorganisaatioiden hankintalain soveltamisalan piiriin kuuluvista ja muista terveydenhuollon hankinnoista, Vantaa 2023.

Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith: Piilevä arvonlisävero, Raportti yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä varhaiskasvatukseen liittyvästä piilevästä arvonlisäverosta 2021, Vantaa 2023.

Päivitetty 10.8.2023