Ismo Partanen: Riittääkö edes lippaallinen hopealuoteja?
Blogi 22/2025 | Ismo Partanen
Pitkään jatkuneen sote-uudistuksen valmistelun aikana on nostettu esille lukuisia yksittäisiä keinoja, joista on odotettu ratkaisua soten haasteisiin. Hoidon porrastus, leveät hartiat, digitalisaatio, sote-integraatio, valinnanvapaus, omalääkäritoiminta ja hoidon jatkuvuus ovat tulleet tutuksi kaikille, jotka ovat seuranneet uudistuksen valmistelua 2000-luvulla. Kunkin niistä on odotettu ratkaisevan lähes kaikki ongelmat – olevan siis soten hopealuoteja.
Suuren sote-kokonaisuuden ja sen haasteiden ratkaisemiseen ei kuitenkaan ole olemassa yhtä hopealuotia. Kaikkia edellä mainittuja keinoja tarvitaan ja vielä paljon muutakin. On oltava valmiutta ottaa käyttöön erilaisia keinoja tarvittaessa yhtä aikaa. Ja sopivassa suhteessa. Yhden hopealuodin nimeen vannominen ei tuota toivottua tulosta.
On hyvä muistaa, että myös sotessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja aikaisemmin toteutetuilla ratkaisuilla ja toimenpiteillä on vaikutusta nykytilanteen lisäksi myös tulevaisuuteen. Sotessakin on polkuriippuvuutta, halusimme tai emme.
Minne unohtui hoidon porrastus? Vai onko se jo toteutettu optimaalisesti? Ketkä tarvitsevat ja hyötyvät sote-integraatiosta tai hoidon jatkuvuudesta? Mitä hoitoja voidaan toteuttaa etänä? Kenelle on hyötyä omalääkäristä ja mihin tarpeeseen? Mihin tarvitaan vallinnanvapautta? Mitä tavoitellaan hallinnon leveillä hartioilla?
Yksisilmäisesti yhden hopealuodin nimeen vannovat unohtavat, että ihmiset ovat erilaisia ja heidän tarpeensa muuttuvat elämäntilanteiden myötä. Usein unohtuu myös se, että olosuhteet eri puolilla Suomea eroavat toisistaan varsin paljon. Mikä toimii pääkaupunkiseudulla, ei välttämättä toimi Lapin perukoilla.
Soten valmistelussa ja toteuttamisessa on keinoista usein tullut tavoitteita. Viime vuosikymmenellä sote-integraatio oli päivän sana – kaiken ratkaisu. Tänään hoidon jatkuvuudesta on muodostumassa samanlainen hopealuoti.
Täytyy muistaa, että valtaosa kansalaisista ei tarvitse sote-integraatiota tai ei ainakaan hyödy siitä merkittävästi – suuri osa ei koko elinaikanaan. Silti he saattavat tarvita erilaisia hoitoja aika ajoin, useinkin. Sama pätee hoidon jatkuvuuden osalta. Muutkin aikansa muotitermit ovat vain osa ratkaisua.
Soten tavoitteita ei saavuteta yhdellä eikä kahdella hopealuodilla. Niitä tarvitaan vähintään lippaallinen.
Kirjoittaja Ismo Partanen on LPY:n toiminnanjohtaja
Kuva: Juha Sarkkinen