Ismo Partanen: Soten déjà-vu SuomiAreenassa
Blogi 14/2025 | Ismo Partanen
Sote-uudistus oli jälleen vahvasti ja monipuolisestikin esillä yhteiskunnallisen keskustelun viikolla Porin SuomiAreenassa. Kuunnellessani aiheeseen liittyviä keskusteluja eri tilaisuuksissa koin usein déjà-vu-ilmiön. Tämän olen kuullut ennenkin.
Liian monessa tilaisuudessa keskityttiin luettelemaan soten ongelmia. Ja niissäkin, joissa etsittiin ja esitettiin ratkaisuja, tyydyttiin lähinnä toistelemaan 2000-luvulla jo satoja kertoja esille tuotuja yleisen tason ratkaisuja. Ei siis ihme, että turhautumisen tunne valtasi mieleni.
Onneksi keskusteluissa vallitsi laaja yhteisymmärrys siitä, että soten kunnianhimoisia tavoitteita ei saavuteta jatkamalla nykyisillä toimintatavoilla. Hoitoonpääsyn parantaminen ja kustannusten hillitseminen yhtä aikaa edellyttävät merkittävää tuottavuuden parantamista. Samoilla resursseilla on saatava enemmän palveluita ja parempaa vaikuttavuutta. Joukosta löytyy toki aina niitä, jotka uskovat joulupukkiin tai hyvään haltiaan, joka tulee pelastamaan soten. Heitä on kuitenkin vuosi vuodelta yhä vähemmän.
Lähes jokaisessa SuomiAreenan sote-keskustelussa mainittiin ratkaisuksi palvelujärjestelmän tuottavuuden parantaminen. Myös erilaisia keinoja sen toteuttamiseen esitettiin lukuisia, muun muassa omalääkärimallin käyttöönotto ja digitalisaation hyödyntäminen. Näistäkin ratkaisuehdotuksista on puhuttu jo vuosikausia – ja muuallakin kuin kesäisissä keskusteluissa.
Haasteeksi muodostui se, mitä tuottavuudella sote-palveluissa tarkoitetaan ja miten sitä mitataan. Jos ei tiedetä nykyistä tuottavuutta eli lähtökohtatilannetta, on hyvin vaikea myöhemmin arvioida sitä, onko tuottavuutta kyetty parantamaan ja kuinka paljon.
Uuden aluevaalikauden aluksi jokaisen hyvinvointialueen on välttämätöntä päivittää tilannekuva ja asettaa sen pohjalta realistiset tavoitteet soten edistämisestä vaalikaudella. Tavoitteiden täytyy olla mitattavia, jotta voidaan arvioida, kuinka niiden saavuttamisessa on onnistuttu.
Ensi kesänä SuomiAreenassa luultavasti keskustellaan soten tuottavuuden mittareista. Jos keskusteluissa päädytään edelleen siihen, että kyseisiä mittareita on hyvin vaikea määritellä tai ottaa käyttöön, saan kokea déjà-vu-ilmiön viime vuosituhannelta eli ajalta ennen sotea. Jaksanko silloin edes olla turhautunut?
Kirjoittaja Ismo Partanen on LPY:n toiminnanjohtaja
Kuva: Juha Sarkkinen