Kilpailu tehostamaan palvelutuotantoa
Julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun eriyttäminen niiden tuotannosta on mielestäni sote-rakenneuudistuksen tärkein yksittäinen asia. Samalla pitää määritellä se, mitä julkisen sektorin järjestämisvastuulla tarkoitetaan – mikä on niin sanottu palvelulupaus kansalaisille. Järjestämisvastuussa olevien yksiköiden tulee olla kooltaan riittävän suuria, jotta ne pystyvät lunastamaan lupauksensa.
Mielestäni julkisen sektorin järjestämisvastuulla tarkoitetaan kyseisten palveluiden saatavuuden turvaamista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtimista. Tällöin järjestämisvastuusta eriytetyt julkisen sektorin tuotantoyksiköt toimivat palveluiden tuottajina samalla tavalla kuin muutkin alan palveluntuottajat.
Nykyinen tilanne, jossa julkisella sektorilla järjestämisvastuussa oleva taho myös tuottaa kyseiset palvelut, voi synnyttää vääränlaisia kannusteita. Tällöin esimerkiksi jonossa oleva potilas voi näyttäytyä säästönä tai voi syntyä tarve tuottaa palveluita omana työnä vertailematta kustannuksia muualta saatavilla olevien palveluiden kanssa. Palvelutuotannon kustannuksia voi myös sekoittua viranomaistehtävien kustannuksiin tai päinvastoin. Tällöin omien tuotantokustannusten vertaileminen muiden tuottajien hintoihin on mahdotonta.
Järjestämisvastuun eriyttäminen palvelutuotannosta selkeyttää eri toimijoiden rooleja ja vastuita. Samalla se mahdollistaa aidon kilpailutilanteen erilaisten palveluntuottajien välillä. Kilpailun myötä palvelutuotanto tehostuu sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Eri toimijoiden roolien ja vastuiden selkeyttäminen on toteutettava siitä riippumatta, mikä sote-palvelurakennemalli lopulta valitaan. Muussa tapauksessa rakenneuudistukselle asetettujen hyvien tavoitteiden saavuttaminen muodostuu vaikeaksi – jopa mahdottomaksi.
Ismo Partanen
Kirjoittaja on Lääkäripalveluyritykset ry LPY:n toiminnanjohtaja