Neuvoa ja palveluita − ei hallintohimmeleitä
Kun valitset kaupassa maitoa, pohditko syvällisesti tuotteen koko valmistus- ja tuotantoketjua, logistiikan vuokaavioita tai maidon tuotantoon ja jakeluun liittyviä rahoitusvirtoja? Todennäköisesti et. Yleensä kaupassa valitaan itselle hinta-laatusuhteeltaan paras mahdollinen tuote omien arvostusten pohjalta.
Ihmettelin viime viikonloppuna, miksi puoluejohtajille näytettiin ensimmäisessä kuntavaalitentissä sote-järjestelmän kaaviokuva, jossa oli kuvattu palveluiden järjestämisen, tuotannon ja rahoituksen organisaatiokaavio. Ja samalla heiltä tivattiin sitä, miksi se on niin monimutkainen. Vastaavaa nykyisen järjestelmän kuvausta ei esitetty vertailtavaksi. Se vasta sekava kuva olisi ollut.
Kansalaisia, sote-palveluiden tarvitsijoita kiinnostaa kovin vähän se, mitä taustalla tapahtuu. Tärkeintä on saada laadukasta palvelua joustavasti silloin, kun sitä tarvitsee. Kansalaiselle riittää tieto, mihin hän on ensin yhteydessä ja mihin pitää mahdollisesti mennä neuvoa, ohjausta, hoitoa ja hoivaa saadakseen. Yhteystaho on se sote-keskus, jonka on itse valinnut tai antanut puolestaan valita.
Sote-uudistuksen tavoitteena on, että yksinkertaiset peruspalvelut ja jatkohoitoon ohjaaminen järjestyvät sote-keskuksesta. Maakunnan järjestävään tahoon ollaan yhteydessä vain silloin, kun palvelutarve on laajempaa tai kustannuksiltaan kalliimpaa. Ei kansalaisen tarvitse miettiä, kehen pitää olla siinä vaiheessa yhteydessä. Järjestäjätahon edustajat tekevät virkavastuulla hoiva- ja hoitosuunnitelmat, joiden pohjalta arvioidaan jatkohoidon ja/tai -hoivan tarve sekä se, miten yhteiskunta jatkohoitoa tukee ja tarjoaako vaihtoehtoja niiden toteuttamiseen.
Yksinkertaisimmillaan uudessa sote-järjestelmässä kansalaisen täytyy tietää vain yksi puhelinnumero tai osoite, jonne hän on yhteydessä hoidon tarpeen arvioimiseksi ja sote-palvelun saamiseksi. Ei ole kovin vaikeaa eikä monimutkaista, eihän?
Ismo Partanen
@ismo_partanen