Palveluseteli kansalaisten oikeudeksi
Sote-uudistuksen linjauksia joudutaan odottamaan mahdollisesti vielä pitkään. Todennäköisesti palvelusetelit ovat tulevaisuudessakin yksi väline julkisten terveyspalveluiden järjestämiseksi. Rinteen hallitusohjelmassa esitetään palvelusetelilain uudistamista asiakkaiden yhdenvertaisten ja sujuvien palveluiden turvaamiseksi ja itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi.
Vaikka palvelusetelilaki on ollut voimassa 10 vuotta ja käytännön kokemukset lain soveltamisesta ovat olleet pääsääntöisesti hyviä, sitä on hyödynnetty todella vähän. Vain noin prosentti sote-palveluista tuotetaan palveluseteleillä.
Palvelusetelit ovat toimineet tavoitteidensa mukaisesti. Niiden avulla on onnistuttu parantamaan palveluiden saatavuutta ja laatua sekä tuottavuutta. Samalla ne ovat lisänneet kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, keneltä, mistä ja milloin he tarvitsemansa palvelut hankkivat.
Nykyinen palveluseteli on kuntien harkinnassa oleva vapaaehtoinen työkalu. Palvelusetelien käyttö on yleistynyt hitaasti ja niistä pitäisikin tehdä subjektiivinen oikeus. Tällöin kansalainen voisi valita palvelusetelin aina halutessaan. Näin hän voisi valita palveluntuottajan siitä riippumatta, onko julkisella palveluntuottajalla jonoa vai ei. Tämä lisäisi asiakaslähtöisyyttä palvelutuotantoon ja sitä kautta palveluntuottajien välistä kilpailua. Tuottajien välinen kilpailu taas kirittäisi niitä entistä parempiin suorituksiin.
Toinen vaihtoehto palveluseteleiden käytön lisäämiseksi on säätää lailla niiden tarjoaminen pakolliseksi tilanteissa, joissa hoitotakuu ei toteudu. Tämäkin olisi parempi malli kuin nykyinen, jossa kunnat päättävät itsenäisesti seteleiden käyttöönotosta.
Palvelusetelit tekisivät mahdolliseksi sen, että myös pienet sote-alan yritykset ja kolmannen sektorin toimijat pystyisivät tuottamaan palveluita. Näin voisi kehittyä palvelurakenne, jossa palvelut olisivat nykyistä paremmin saatavilla.
Palvelusetelilain uudistamisen yhteydessä pitää korjata myös seteleiden hinnoittelun perusteita. Nykyinen laki on epäselvä. Sen mukaan hintaa määriteltäessä pitää ottaa huomioon kunnan omat kustannukset. Laissa täytyy määritellä, että palvelusetelin arvon on oltava vertailukelpoinen suhteessa sen myöntäjän omiin kustannuksiin vastaavasta palvelusta.
Valitettavasti kunnat eivät tiedä palveluidensa vertailukelpoisia hintoja. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan siksi myös palveluiden tuotteistamista ja luotettavaan dataan perustuvaa kustannuslaskentaa.
Ismo Partanen
@ismo_partanen