-

Puurot ja vellit sekaisin

Blogi 21 | Panu Tast

Soten runkolait velvoittavat hyvinvointialueita huolehtimaan riittävästä oman palvelutuotannon tasosta. Tämä näyttää johtaneen siihen, että hyvinvointialueilla ei oteta riittävän vakavasti monituottajuutta. Se näkyy erityisesti haluttomuutena selvittää oman palvelutuotannon todellisia kustannuksia ja avata niitä, jotta vertailu muihin tuottajiin ja tuotantotapoihin olisi mahdollista.

Tässä menevät puurot ja vellit sekaisin. Velvollisuutta riittävään omaan tuotantoon ei pidä tarkastella palveluiden tuottamistehtävän vaan järjestämistehtävän kautta. Nämä kaksi hyvinvointialueen funktiota pitäisi selkeästi erottaa toisistaan. Laki ei sitä edellytä, mutta sallii sen. Lähtökohtaisesti tuottaja haluaa tuottaa mahdollisimman paljon itse, järjestäjä haluaa hankkia hinta-laatusuhteeltaan parhaalta toimijalta.

Palveluiden rahoituslogiikka muuttuu ensi vuoden alussa. Suoriteperusteinen taloudenhoito loppuu. Rahoitus tulee valtiolta eikä sitä enää kytketä siihen, kuinka paljon palveluita tuotetaan. Siksi palvelut pitää pystyä tuottamaan mahdollisimman kustannustehokkaasti siten, että aina käytetään edullisinta saatavilla olevaa ja riittävä laadukasta tuotantotapaa.

Ajatuksesta, että julkinen palveluntuotanto on peruslähtökohta, on syytä päästää lopullisesti irti. Mutta se ei onnistu, jos palveluiden tuottaminen ja järjestäminen ovat käsitteinä herttaisen sekaisin. Jos niitä ei eroteta, ei ole myöskään motivaatiota selvittää oman palvelutuotannon kustannuksia ja verrata tuottajia keskenään.

Esimerkiksi silmäterveydenhuollon palveluissa on ainakin vuosikymmenen vallinnut asetelma, jossa yksityisen optikkoliikesektorin markkinahintaisten palveluiden hintataso on ollut murto-osa sairaanhoitopiirien potilaiden kotikunnilta laskuttamista, omana tuotantona tuotettujen palveluiden kustannuksista.

Hyvinvointialueet työstävät parhaillaan palvelustrategioita, mutta faktat oman tuotannon ja markkinoilta hankittavan tuotannon kustannuksista puuttuvat. Kuinka on mahdollista tehdä kestäviä strategisia valintoja, jos keskeiset faktat puuttuvat?

Viestini aluevaltuutetuille, poliittisille päättäjille ja valmisteleville virkahenkilöille on vahva. Toiminnan kestävyyden pohjaksi on valittava kustannusvaikuttavimmat palveluiden tuotantotavat. Jos tästä ei huolehdita heti hyvinvointialueen ylösnoston yhteydessä, hukka meidät perii.

Kirjoittaja Panu Tast on Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n toimitusjohtaja.