Tavoite vai keino?
Sote-uudistuksen keskeisistä tavoitteista on vallinnut hyvin laaja yksimielisyys jo usean vaalikauden ajan. Hallitusvastuuta ovat sinä aikana kantaneet kaikki eduskunnassa edustettuna olevat puolueet. Kaikilla puolueilla on siis ollut vuorollaan lusikkansa sote-sopassa.
On harmillista, että näin merkittävässä asiassa ovat tavoitteet ja keinot sekoittuneet keskenään sekä julkisessa keskustelussa että valmisteluprosesseissa. Järjestämisvastuullisen tahon vahvistaminen, sote-integraatio, byrokratian purkaminen, rahoitusjärjestelmän yksinkertaistaminen ja uudistaminen sekä kansalaisten valinnanmahdollisuuksien lisääminen ovat kaikki vain keinoja − eivät tavoitteita.
Yleisesti hyväksyttyjä tavoitteita ovat ja ovat olleet seuraavat: hoidon ja hoivan saatavuuden parantaminen, oikeudenmukaisuuden lisääminen palveluiden saatavuuden osalta sekä arvioidun kustannuskehityksen taittaminen kansantalouden kestävyyden edellyttämälle tasolle.
LPY:n mielestä sote-uudistuksen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää useiden eri keinojen hyödyntämistä − oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Esimerkiksi sote-integraatiosta on hyötyä silloin, kun kansalainen tarvitsee monenlaista hoitoa ja hoivaa. Parhaassa tilanteessa palvelujärjestelmä on niin selkeä, yksinkertainen ja oikeita kannusteita sisältävä, että erillisen integraatiopalvelun tarve on mahdollisimman vähäinen.
Ismo Partanen
Twitterissä: @LPYry ja @ismo_partanen