Yksityinen sektori vilttiketjussa
Koronapandemian vastaista työtä voidaan verrata joukkueurheiluun, jossa yhteispelillä yritetään voittaa vastustaja. Suomi on voittanut kolme kertaa jääkiekon maailmanmestaruuden. Millään kertaa niistä Suomella ei ole ollut parhaat jääkiekkoilijat, mutta turnauksen ajankohtana paras joukkue.
Jääkiekon maailmanmestaruus on siis voitettu kolme kertaa nimenomaan joukkuepelillä. Joukkueeseen on kuulunut neljä ketjua ja kolme maalivahtia sekä huoltajat ja johtoryhmä. Jokaisella pelaajalla, valmentajalla ja huoltoryhmän jäsenellä sekä joukkueen johtoryhmään kuuluvalla on ollut oma roolinsa ja tehtävänsä. Kaikkia on tarvittu – jokaisen on pitänyt hoitaa oma roolinsa mahdollisimman hyvin.
Koronakriisin voittamiseen Suomella on ollut käytettävissä neljä ketjua: julkisen sektorin perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut sekä yksityisen sektorin sote-palvelut. Valmentajina ovat toimineet vastuuministeriöt, johtoryhmää on edustanut maan hallitus ja huoltoa erillisvirastot/-laitokset, esim. THL ja Huoltovarmuuskeskus. Valitettavasti koronakriisin hoitamisessa yhdelle ketjulle on annettu peliaikaa kovin vähän: yksityisen sektorin sote-ammattilaisia on istutettu pääosin reservissä vaihtopenkillä.
Yli vuoden jatkuneessa ”koronapelissä” vastuuta kantaneet kolme ketjua ovat joutuneet koville. Aika ajoin niiden pelaajat ovat osoittaneet väsymisen merkkejä. Siitä huolimatta joukkueen johto ja valmentajat eivät ole peluuttaneet neljännen ketjun osaajia. Onko meillä vielä varaa pitää neljättä ketjua viltissä?
Ismo Partanen