LPY:n Riihijärvi: Hoitojonojen oltava purettavissa kotimaassa
Erikoissairaanhoidon hoitotakuu on ollut voimassa vuoden 2005 maaliskuun alusta. Julkisen sektorin toimijoilla on ollut suuria haasteita lain noudattamisessa. Erikoissairaanhoidon palveluita ei ole kyetty järjestämään lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lääkäripalveluyritykset ry:n (LPY) puheenjohtaja Sari Riihijärven mielestä ylipitkät hoitojonot ovat purettavissa kotimaassa, jos kansalaisille annetaan siihen mahdollisuus.
– Tarpeellisen hoidon viivästyminen pahentaa sairauksia, heikentää elämänlaatua, pidentää kuntoutumisaikoja ja kasvattaa sairauspoissaolojen määrää. Hoitojonossa odottaminen tulee kalliiksi yksilöille ja työnantajille sekä koko yhteiskunnalle, Sari Riihijärvi muistuttaa.
Erikoissairaanhoidon ylipitkiä hoitojonoja on vuosien varrella perusteltu eri tavoin. Pitkien hoidonodotusaikojen on selitetty johtuvan hoitohenkilöstön huonosta saatavuudesta, rahoituksen puutteesta, koronapandemiasta ja työtaisteluista.
– LPY on esittänyt jo vuosien ajan, että julkisen sektorin, nykyisin hyvinvointialueiden, kannattaisi hyödyntää yksityisen sektorin palveluntuottajia hoitojonojen purkamisessa ja hoidon saatavuuden parantamisessa, kertoo Riihijärvi.
Helmikuussa 2024 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira patisti hyvinvointialueita järjestämään hoidon saatavuuden lainsäädännön edellyttämälle tasolle maaliskuun 2025 loppuun mennessä. Koska vielä syksyllä 2025 yli kuusi kuukautta tarpeellista hoitoa odottaneita oli lähes 12 000, määräsi Valvira lokakuussa yhdeksän hyvinvointialuetta sakon uhalla purkamaan ylipitkät hoitojonot huhtikuun 2026 loppuun mennessä.
– Vaikka sakon uhka saikin loppuvuodesta muutamat hyvinvointialueet ryhtymään toimenpiteisiin hoitojonojen lyhentämiseksi, oli vuoden 2025 lopussa lainvastaisissa jonoissa edelleen noin 10 000 potilasta. Nyt näyttää siltä, että asetettua tavoitetta ei saavuteta, Riihijärvi arvioi.
EU:n potilasdirektiiviin pohjautuvan ns. terveydenhuollon rajalain mukaan suomalaisilla on oikeus hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan myös yksityiselle palveluntuottajalle ja saada maksamastaan hoidosta jälkikäteen korvaus, joka vastaa oman hyvinvointialueen vastaavan hoidon nettokustannusta. Korvaus haetaan Kelalta, joka laskuttaa sen potilaan hyvinvointialueelta.
– Yli kuusi kuukautta hoitojonossa odottaneille olisi annettava mahdollisuus hakeutua hoitoon kotimaassa toimiville yksityisille palveluntuottajille samoilla ehdoilla kuin toiseen EU-maahan hakeutuville, esittää Riihijärvi.
Jos kansalaisia kannustetaan omatoimisuuteen hoitoon hakeutumisessa, ei hyvinvointialueiden tarvitse kilpailuttaa palveluntuottajia, eikä niille muodostu kustannuksia kyseisten palveluiden järjestämisestä. Samalla hyvinvointialueille syntyy kannuste tehostaa omaa toimintaansa, koska ne maksavat muualta haetusta hoidosta sitä pienemmän korvauksen mitä tehokkaammin ne itse ko. palvelun tuottavat.