Oikeudellinen selvitys: Perustuslaki ei määrää, miten sote-palvelut pitää tuottaa

Tuoreen oikeudellisen selvityksen mukaan hyvinvointialueilla on uskottua enemmän liikkumavaraa päättää, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan. Perustuslaki tai EU-oikeus eivät edellytä tiettyä palvelujen tuotantotapaa. Olennaista on, että julkinen järjestäjä pystyy turvaamaan riittävät ja yhdenvertaiset palvelut kaikissa tilanteissa.

Hyvinvointialueuudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu erotettiin lainsäädännössä palvelujen tuottamisesta. Käytännössä järjestäjän ja tuottajan roolit ovat kuitenkin osittain sekoittuneet. Selvityksen mukaan tämä vaikeuttaa eri tuotantotapojen tasapuolista vertailua ja koko palvelukapasiteetin hyödyntämistä.

"Perustuslaki ei määrää, että sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi tuottaa tietyllä tavalla. Ratkaisevaa on, pystyykö julkinen järjestäjä turvaamaan riittävät ja yhdenvertaiset palvelut kaikissa tilanteissa. Tuotantotavan sijaan huomio pitäisi siis kiinnittää siihen, miten palvelut pystytään parhaiten turvaamaan", toteaa selvityksen laatinut Senior Counsel, OTT Tuomas Pöysti, Geradin Partners.

Selvityksen mukaan perustuslakia ja perustuslakivaliokunnan kannanottoja on sote-palvelujen yhteydessä osin tulkittu liian yleisesti. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että arvio julkisista hallintotehtävistä pitää tehdä riittävän eritellysti, mutta mitään kategorista estettä nykyistä laajemmalle monituottajuuden hyödyntämiselle sote-palveluissa ei ole.

Oman tuotannon ei pidä olla itseisarvo

Nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki edellyttää hyvinvointialueelta riittävää omaa palvelutuotantoa. Selvityksen mukaan perustuslaista ei kuitenkaan seuraa tarkkoja rajoja oman tuotannon määrälle tai ylipäätään palvelun tuottamistavalle. Perustuslain velvoite kohdistuu ennen kaikkea riittävien palvelujen turvaamiseen ja siihen, että järjestämisvastuuseen itseensä liittyviä ydintehtäviä ei siirretä viranomaiskoneiston ulkopuolelle.

Siksi hyvinvointialueiden pitäisi voida arvioida eri tuotantotapoja niiden laadun, vaikuttavuuden, saatavuuden ja kustannusten perusteella. Järjestäjän tehtävänä on huolehtia palvelujen kokonaisuudesta ja valita palvelutarpeisiin parhaiten vastaavat tuotantotavat.

Pöysti korostaa, ettei oman tuotannon määrän pitäisi muodostua itseisarvoksi.

"Järjestäjän on pystyttävä käyttämään koko alueensa palvelukapasiteettia ja valitsemaan kuhunkin palveluun ratkaisu, joka parhaiten ja kustannustehokkaasti turvaa ihmisten palvelut. Tätä harkintaa perustuslaki ei estä."

Monituottajuus on Suomessa jo nyt palvelujärjestelmän arkea. Selvityksen käyttämien tietojen mukaan vuonna 2024 yksityisen tuotannon osuus julkisesti rahoitetuista sosiaalipalveluista oli 43 prosenttia ja terveydenhuollosta 10 prosenttia.

Järjestäjän roolia voidaan vahvistaa

Pohjoismainen vertailu osoittaa, että julkinen järjestämisvastuu voidaan yhdistää hyvin erilaisiin tuotantotapoihin. Muissa Pohjoismaissa ei ole Suomen kaltaista vaatimusta julkisen järjestäjän riittävästä omasta palvelutuotannosta. Keskeinen ero on siinä, että järjestämisen ja tuottamisen työnjakoa käsitellään niissä alemmanasteisella sääntelyllä, eivätkä julkinen vastuu palveluista ja yksityisten palveluntuottajien laaja hyödyntäminen asetu toistensa kanssa ristiriitaan.

Selvityksen mukaan järjestäjän ja tuottajan rooleja voidaan selkeyttää jo nykyisten hyvinvointialueorganisaatioiden sisällä. Keskeistä on vahvistaa järjestäjän itsenäistä asemaa suhteessa julkiseen palvelutuotantoon ja parantaa mahdollisuuksia vertailla eri tuotantotapojen kustannuksia, laatua ja vaikuttavuutta ilman ennakko-oletuksia. Tämä on linjassa järjestämislakiin ehdotettujen muutosten kanssa.  Sosiaalipalveluissa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa tarvitaan erilaisia ratkaisuja, joiden tarkoituksenmukaisuutta hyvinvointialueiden on arvioitava palvelu- ja tilannekohtaisesti.

"Selvityksen perusteella järjestäjän ja tuottajan rooleja voidaan selkeyttää nykyisen järjestelmän sisällä. On tärkeää ymmärtää, miten sääntelyssämme on tarpeettomastikin rakentunut muista Pohjoismaista eroava omaan palvelutuotantoon kiinnittyvä ajattelun ja toiminnan malli. Oikeudelliset reunaehdot jättävät kuitenkin tilaa kehittää järjestämistä niin, että palvelujen saatavuus, laatu, vaikuttavuus ja kustannukset voisivat ohjata johdonmukaisemmin tuotantotavan valintaa", Pöysti arvioi.

Selvityksen ovat tilanneet Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Hyvinvointiala Hali ry, Lääkäripalveluyritykset ry ja Suomen Yrittäjät. Selvityksessä tarkastellaan kansallista lainsäädäntöä, perustuslakia, EU-oikeutta ja perustuslakivaliokunnan käytäntöä. Lisäksi Suomen järjestelmää verrataan Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan.

Lisätiedot:

Tuomas Pöysti
Senior Counsel
tpoysti@geradinpartners.com
p. 040 501 0186

Ismo Partanen
Toiminnanjohtaja
ismo.partanen@lpy.fi
p. 040 518 5799