THL ehdottaa parlamentaarista tulevaisuustyötä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on kartoittanut malleja sote-palveluiden valtakunnalliseksi uudistamiseksi. Neljästä mallista kahteen on kirjattu yhteistyö yksityisen terveydenhuollon kanssa. LPY kuitenkin muistuttaa, että yksityinen terveydenhuolto on kasvanut jo niin suureksi toimijaksi, että yhteistyö sen kanssa on välttämätöntä siitä riippumatta, millaisen mallin pohjalta järjestelmää aletaan kehittää.

Kuva: Juha Sarkkinen

THL on esittänyt, että Suomessa aloitettaisiin parlamentaarinen sote-järjestelmän tulevaisuustyö. Koko järjestelmää ei pitäisi laittaa uusiksi vaan kehittää nykymallia pitkäjänteisesti ja vaalikaudet ylittäen.

THL:n tuoreessa julkaisussa esitellään neljä erilaista ratkaisua ja niiden soveltamista Suomessa.

– Mallit eivät ole THL:n ehdotuksia, vaan tavoitteemme on tuoda tietoa ja näkökulmia julkiseen keskusteluun sote-järjestelmän kehittämisen suunnasta, korostaa THL:n johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen.

THL:n mukaan muissa maissa käytössä olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismallit antavat aineksia myös Suomen sote-järjestelmän kehittämiseen, mutta ne eivät tarjoa pikaisia ratkaisuja. Mittavia rakenteellisia uudistuksia ei Suomessa välttämättä tarvita, vaan eri ratkaisujen ominaisuuksia voidaan hyvin edistää nykyjärjestelmän sisällä.

Tarkastelussa neljä järjestämisen tapaa

THL:n selvityksessä tarkastellaan seuraavia sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelkän terveydenhuollon järjestämismalleja:

Kansallinen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä
Palveluiden järjestämisestä vastaa kansallinen organisaatio, joka ohjaa tuotannosta vastaavia toimijoita. Palveluiden tuotanto on pääosin julkista. Kansallinen terveydenhuolto on esimerkiksi Britanniassa.

Vahvat alueelliset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjät
Vahvat itsehallinnolliset alueet vastaavat palveluiden järjestämisestä omalla alueellaan. Mallissa korostuvat usein vahva aluedemokratia ja alueiden mahdollisuus kerätä verotuloja. Malli on käytössä esimerkiksi Espanjassa.

Vakuutuspohjainen terveydenhuolto
Terveysvakuutus on kaikille pakollinen. Yksityiset vakuutusyhtiöt keräävät vakuutusmaksut asiakkailtaan ja solmivat yksityisten tuottajien kanssa sopimuksia, joiden perusteella asiakkaat saavat palvelut. Yleensä myös valtio osallistuu rahoitukseen. Sosiaalihuolto järjestetään ja rahoitetaan erikseen. Malli on käytössä esimerkiksi Alankomaissa.

Kansallinen terveysvakuutus
Yksi kansallinen vakuuttaja maksaa korvauksia terveyspalveluiden käytöstä tai korvaa niistä koituvia kuluja suoraan palveluiden tuottajille. Sääntely ja rahoitus ovat vahvasti kansallisessa ohjauksessa. Pääosin yksityiset toimijat tuottavat palvelut. Malli on käytössä esimerkiksi Australiassa.

– Nykyinen hyvinvointialueiden pohjalle perustuva ratkaisumme sijoittuu kansallisen mallin ja vahvojen alueellisten järjestäjien välimaastoon. Yksityisten vakuutusten yleistymisen ja Kela-korvausjärjestelmän takia terveydenhuollossamme on kuitenkin ituja myös muista käsitellyistä malleista, Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo.

Kaikissa malleissa haasteensa

Selvityksen mukaan luontevia jatkoja Suomen nykymallille voisivat olla kansallinen sote-järjestelmä tai vahvat alueelliset sote-järjestäjät.

Kansallinen malli keskittäisi päätöksentekoa entisestään, ja alueellisten toimijoiden rooliksi jäisi palveluiden pyörittäminen ilman poliittisia valtuustoja.

Vahvojen alueellisten sote-järjestäjien malli voisi puolestaan vahvistaa nykyisten hyvinvointialueiden itsehallintoa, joka on verotusoikeuden puuttuessa heikko. Alueellinen malli tukisi myös Suomessa vaalittua ideaa lähipalveluista.

Merkittävimmän muutoksen nykytilaan toisi vakuutuspohjainen malli.

– Vakuutuspohjaiseen terveydenhuoltoon liittyisi Suomessa todennäköisesti merkittäviä perustuslaillisia ongelmia, sillä perustuslain mukaan vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä kuuluu julkiselle vallalle, Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo. 

LPY: Mikään malli ei saa sivuuttaa yksityistä terveydenhuoltoa

LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen pitää kansallisen kehittämisen aloitetta hyvänä. Hän muistuttaa, että yritysten tuottamien terveyspalveluiden rooli on merkittävä erityisesti perusterveydenhuollon palveluissa. Niistä yksityinen sektori tuottaa jo hieman yli puolet. Mukana laskelmassa ovat silloin itse maksavat potilaat, vakuutuspotilaat, työterveyshuolto ja kuntien yksityisiltä hankkimat perustason palvelut.

Partanen painottaa, että kaikkia eri toimijoita, niiden kapasiteettia, toimintamalleja sekä erikoissairaanhoidon yhteistoimintamalleja täytyy tarkastella siitä riippumatta, millainen malli toiminnan kehittämisen pohjaksi valitaan.

– Yhteistyössä terveyspalvelualan yritysten kanssa ei ole kyse pelkästään kapasiteetin turvaamisesta vaan myös kyvystä uudistaa toimintamalleja. Siitä on yksityisellä sektorilla vahvat näytöt, hän sanoo.

THL: Näkökulmia kansainvälisten terveydenhuoltomallien soveltamiseen Suomessa – tiivistelmä